Uutissuomalaisen debatti: Presidentti Tarja Halonen: Kuva turvallisuusuhkista kaipaa päivitystä

Koronavirus paljasti, mitä kaikkea turvallisuus tarkoittaa. Yhteistyötä tarvitaan niin EU:ssa kuin globaalisti, kirjoittaa presidentti Tarja Halonen.

Lasse Keltto

Uutissuomalaisen debatti: Presidentti Tarja Halonen: Kuva turvallisuusuhkista kaipaa päivitystä

Koronaepidemia on onnistunut muuttamaan maailmaamme hetkessä. Eivät vain kalenterit ole tyhjentyneet kiireisiltä ihmisiltä, vaan myös normaalit tavat viettää vapaa-aikaa ovat muuttuneet. Ei teattereita, konsertteja, urheilujuhlia tai iloisia iltoja soittoruokaloissa, vaan omissa oloissa olemista ja pahimmassa tapauksessa huolehtimista rakkaista ihmisistä vain netin välityksellä.

Pienen pieni virus aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja taloudellista tuhoa.

Tämä covid-19, eli tuttavallisemmin korona, on selkeä esimerkki siitä, mitä kaikkea turvallisuus on.

Perinteisessä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa pääosaa esittävät sotilaalliset yhteenotot. Niissä pysyy vahvana kuva sodasta eri valtioiden välillä sellaisena kuin me ne historiasta tunnemme. Eivätkä nämä vaarat ole mihinkään kadonneet, vaikka ne eivät ole uutisissa viime aikoina pahemmin näkyneet. Niihinkin on hyvä varautua, vaikka kuva voisi kaivata vähän päivitystä.

Aseelliset konfliktit ovat nykyään aikaisempaa monimuotoisempia: Häiriöiden aikaansaajia on paljon enemmän kuin vastuunkantajia.

Olen edelleen YK:n pääsihteerin neuvoa antavassa rauhanneuvottelun neuvostossa. Tämä rooli antaa meille mukana oleville usein tilaisuuden nähdä asioita laajemmin ja muita tarkemmin, mutta konkreettista apua se voi tarjota liian harvoin.

Sen sijaan neuvosto on pohtinut enemmänkin, miten aseellisia konflikteja voi välttää tai miten niistä pääsisi varmimmin ulos. Useimmiten julkisuudessa näkyvät rauhanneuvottelut kun kertovat vain pitkän prosessin lopputuloksen. Koko matka tulitauon neuvotteluista, ilmapiirin muokkaamisesta rauhansopimuksille suotuisiksi ja aina allekirjoitetun sopimuksen täytäntöönpanoon saakka sisältää paljon kuoppia. Niiden väistämiseen ja täyttämiseen tarvitaan asianosaisten halua, mutta usein myös ulkopuolisten apua ja kannustusta.

Väkivaltaan ja sotilaalliseen voimaan tukeutuvien paikallisten vallanpitäjien (warlords) mukaan saaminen on tulitauon onnistumiselle tärkeää. Varsinaisen rauhansopimuksen aikaansaamiseksi tarvitaan kuitenkin myös monien siviilihallinnon osaajien panosta. He ovat eri ihmisiä, ja hyvin usein naisia, jotka ovat koko ajan pitäneet huolta vanhusten, lasten – koko yhteiskunnan – henkiinjäämisestä.

Tällä alueella on jonkin verran edistytty: naisia, kansalaisjärjestöjä ja uskonnollisia yhteisöjäkin on saatu mukaan eri tasoille paljon aikaisempaa enemmän.

Myös nuorten osallisuuden merkitys konfliktien ennaltaehkäisyssä ja ratkaisujen löytämisessä on tunnistettu. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2 250 vuodelta 2015 tuo nuoret osallisiksi kestävästä kehityksestä käytäviin keskusteluihin.

Mielenkiintoista mutta loogista on se, että rauhallisimpia yhteiskuntia ovat ne, joissa on parhaiten edistytty kestävän kehityksen toteuttamisessa. Samat säännöt sopivat molempiin. Sosiaalinen, taloudellinen oikeudenmukaisuus ja tulevaisuuden usko ovat kestävien yhteiskuntien inhimillisiä perusrakenteita.

Euroopan unionia on sanottu maanosamme parhaaksi rauhanprojektiksi. Näin on todella ollut. Toivottavasti on jatkossakin. Se ei edellytä EU:lle yhteistä armeijaa, mutta kylläkin yhteisiä aatteita ja niiden toteuttamista.

Useimmat Euroopan unionin maat kuuluvat myös Natoon, mutta eivät kaikki. Ruotsi, Irlanti, Itävalta ja Suomi eivät ole Naton jäseniä. Vastaavasti Islanti ja Norja eivät kuulu Euroopan unioniin, ja kohta puoleen ihan käytännössäkin samaan ryhmään kuuluu Yhdistynyt kuningaskunta eli Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti.

Olin aikoinani ensin ulkoministerinä sitten tasavallan presidenttinä pohtimassa Euroopan turvallisuusrakenteita. Suomi ja Ruotsi olivat aktiivisia luomaan EU:lle kriisinhallintajärjestelmää – mutta ei siis armeijaa.

Kaikilla EU-mailla on puolustusvoimansa – kuuluivatpa ne puolustusliittoihin tai ei. Siihen ei tarvita mitään uutta. Sen sijaan tarvitaan yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan sekä sotilaallisella puolella että siviilikriisinhallinnassa.

On totta, että me Ruotsin kanssa olimme aktiivisia siviilikriisinhallinnan suhteen. Meidän aloitteemmehan se oli. Mutta on väärin väittää, että nimenomaan me olisimme estäneet EU-armeijan aikaansaamisen. Tässä suhteessa kielteisen kantamme jakoivat monet Nato-maatkin.

Sotilaallista yhteistyötä tarvitaan EU-maiden välillä jo kustannusten pienentämiseksi, mutta siviilipuolella tarve on samanlainen. Koronaepidemia kertoo karua kieltä nykytilanteesta. Jo terveydenhuollon puolella on tarvetta parempaan yhteistyöhön hankinnoista lähtien.

Toivottavasti covid-19 on opettanut meitä. Luulen, että on aihetta muuhunkin yhteistyön tiivistämiseen esimerkiksi pakolaisten vastaanoton, naapuruusyhteistyön tai ympäristöpolitiikan suhteen. Ei kannata aliarvioida jo tehtyä, mutta kannustaa voimakkaasti jatkamaan sitä.

Maailmanlaajuiset ongelmat tarvitsevat maailmanlaajuista yhteistyötä, mutta EU-tason yhteistyön parantaminen tässä asiassa olisi vahva pohja.

Tarja Halonen

Kirjoittaja on presidentti.

Uutissuomalaisen debatissa esitetään punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista kerran viikossa lauantaisin. Uutissuomalaisen debatti on valtakunnallinen mielipidesivu, jota tuottaa Mediatalo Keskisuomalaisen ja sanomalehti Karjalaisen yhteistoimitus Uutissuomalainen.

Yhteystiedot: debatti@uutissuomalainen.fi, Iida Tiihonen 044 4062393 ja Mikko Välimaa 040 0133951.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset