Sisältöjohtajalta: Suru ei tee kalenteriin aikavarausta

"Yhtä varmaa on sekin, ettei suru neuvottele tilasta. Se ottaa sen väkisin."

Sisältöjohtajalta: Suru ei tee kalenteriin aikavarausta

Isän kuolema on varjostanut elämää reilun kuukauden ajan.

Keskustelin kuntosalilla kaverin kanssa surusta. Hänen läheisensä oli kuollut dramaattisen nopeasti edenneen vakavan sairauden murtamana.

Mietin tuon keskustelun jälkeen suruun valmistautumista. Olin ehtinyt tehdä sitä, mutta kaveri ei. Oma valmistautumiseni on tuntunut tavallaan epäonnistuneelta. Suru ja ikävä jylläävät kovalla voimalla.

Kun asiaa tarkemmin miettii, valmistautuminen on auttanut. Osasin ennakoida, että koville ottaa. Kun niin on käynyt, osaan olla armollisempi itselleni.

Omalla kohdalla surussa on ollut tärkeää, että on saanut olla yksin, mutta ei ole tarvinnut olla yksin. — Pekka Lakka

Asiantuntijoiden mukaan surulle pitää antaa tilaa. Totta. Yhtä varmaa on sekin, ettei suru neuvottele tilasta. Se ottaa sen väkisin. Suru ei tee varausta kalenteriin. Se tunkeutuu lupaa kysymättä suoraan sisään.

Surun voima on niin iso, ettei sitä voi pidätellä. Surureaktiot kuitenkin vaihtelevat. Itkemistä tai tunteiden peittämistä ei pidä hävetä tai syyllistää. Kukin tekee surutyötä tavallaan.

Omalla kohdalla surussa on ollut tärkeää, että on saanut olla yksin, mutta ei ole tarvinnut olla yksin. Molemmat ovat olleet mahdollisia. Yksinäiset tovit ovat kirkastaneet muistoja läheisestä. On käynyt klassisesti — isän arvo tuntuu kasvavan, vaikkei häntä enää ole.

Läheisten, jotka myös surevat, tuki on tuonut turvaa. Ystävät ja työkaverit ovat välittäneet. Surussa ihminen kaipaa henkistä olkapäätä. Olen onnekas, koska sitä on ollut tarjolla.

Aiemmin olen ollut usein suruvalittelujen välittäjä. On mietityttänyt, mikä arvo niillä on. Vastaanottajana on huomannut niiden merkityksen, joka on uskomattoman suuri. Suruvalittelut avaavat sitä, että moni muukin tuntuu kaipaavan kuollutta. Ennen kaikkea ne viestivät välittämisestä.

Mikä on oman surukokemukseni opetus? Ei pidä tuntea syyllisyyttä tekemättä jääneistä asioista poismenneen kanssa. Pitää muistaa ja arvostaa sitä, mitä on ollut.

Elämä voi olla lyhyt ja hauras. Elämästä tulee vahvempi ja voimakkaampi, kun muistaa nauttia arkisista iloista. Jos sen oppii, voi suruverhonkin läpi näkyä kirkkaampia sävyjä.

Laaja tunneskaala pitää ihmisen aistit herkkinä. Kun suree huolella ja iloitsee kunnolla, arjen keskitie on leveä. Leveällä tiellä voi oppia näkemään arjen hyviä asioita ja nauttimaan niistä.

Oma tunneherkkyys opettaa myös empaattisuutta tilanteisiin, joissa muut tarvitsevat tukea.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset