Kolumni: Vanhojen tanssit ja olympialätkä taas päällekäin

Myös 20 vuotta sitten jääkiekko sotki lukiolaisten vanhojen tansseja. Istuin tumma puku päällä sängyllä katsomassa Naganon olympialaisia. Silloinkin aikaeron takia lähetyksiä tuli aamulla.

Muu perhe oli lähtenyt asiallisesti omille teilleen. Aamiaisena tarjoilin itselleni paistetun kananmunan ja mitä nyt taskumatissa sattui olemaan. Suomen peli ei vaatinut rohkaisua, vaan lähestyvät tanssit.

Kännykän pirinä katkaisi lennokkaasti alkaneen päivän. Pyydettiin, ensi alkuun melko ystävällisesti, saapumaan koululle.

Puhelun sävy valahti pakkaselle, kun uhmasin katsovani ensin lätkän pois alta. Daami piti ratkaisua järkyttävänä. Voin myöntää sen näin jälkikäteen.

Mutta silloin sisäinen jerekaralahti käski olemaan hötkyilemättä. Poloneesit ja valssit oli hinkattu sataan kertaan läpi.

Sitä paitsi kotoa käveli viidessä minuutissa koululle. Hyvin ehti ilmoittaa kavereille pelin lopputuloksen ennen kuin juhlasalin ovet avautuivat.

Enkä kompuroinut tai luiskauttanut tangon taivutuksessa naista käsistä parketille. Iltapäivän toisen näytöksen voi sanoa menneen jo rutiinilla.

Naganon jääkiekossakin kävi lopulta ihan hyvin, jos suttaa muistikuvista välieräpelin ja Pavel Buren. Hän on onneksi jo eläkkeellä...onhan?

Tänään perjantaina Suomi kohtaa Norjan iltapäivällä kahden aikaan. Naganon veteraanin neuvo tämän päivän jännittäjille on, että unohtakaa kiekko.

Näitä tansseja tanssitte vain kerran. Keskittykää niihin, älkää murehtiko ylivoiman pakkiparin kätisyyksiä. Suomen mieshiihtäjätkin ehtivät aamulla maaliin reilusti ennen tanssien avaustahteja.

Itselleni olen antanut näissä kisoissa sen verran armoa suorista lähetyksistä, että olen (tähän mennessä) missannut kaikki Suomen mitalit.

Kirjoittaja on uutistuottaja Kaakon Viestinnässä.