Kolumni: Kukaan ei enää pane, mutta silti kaikki tulevat, eli miten suomen kielen käyttö voi vaikuttaa syntyvyyden alenemiseen

Suomessa yleisesti ja kaakon tapaisilla ikääntyvillä muuttotappioalueilla erityisesti on viime aikoina oltu huolissaan yhdestä asiasta: väestönkasvun pysähtymisestä. Suomalaiset eivät enää täytä maata ja lisäänny omatoimisesti. Väkiluvun kasvu alueilla, jossa sitä vielä tapahtuu, on seurausta maahanmuutosta.

Selityksiä ja syitä lienee paljon. Tässä suomen kielen päivän (9.4.) kunniaksi äidinkielen käytön näkökulma.

Neulalla pistetään. Ruokaa laitetaan. Kaikki muu on panemista. Paitsi ei enää. Kielenkäytössä on alettu kaihtaa, siis panna syrjään, panna-verbin käyttämistä entisajan suomen kielen maikan ohjeen mukaan.

Panna on pantu pannaan, eikä kielenkäyttäjä pane verbiä sille luonteenomaisiin paikkoihin.

Laseja asetetaan nenälle, rahaa laitetaan likoon ja Suomen kesä pistää parastaan sekä monia muita esimerkkejä on helppo löytää, kun seuraa suomen käyttäjiä. Itsesensuurin taustalta löytynee tekopyhä kaksimielisyyden pelko. Kaksimielisyyden monopoli on nykyisin varattu Fingerporille.

Panna-sanan itsesensuurin ohella yksin harrastetun seksin määrä on lisääntynyt.

Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jota julkaisee Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimisto. Sen artikkelissa on pantu merkille panna-verbin korvaaminen muun muassa verbeillä asettaa, laittaa ja pistää jo vuonna 1992. Tuolloin syntyi lähes 67 000 vauvaa. Syntyneitä oli 50 000 viime vuonna.

1900-luvun tärkein kielifilosofi Ludwig Wittgenstein tarkasteli tutkimuksissaan kielen ja maailman välisiä yhteyksiä. Häneltä jäi elämään useita sitaatteja, joista ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” lienee tunnetuin.

Panemisen problematiikkaan soveltuu puolestaan ”kieleni rajat ovat mieleni rajat”. Kun panemisesta ei puhuta, miten syntyvyyttä tavallisesti hyvin edistävä paneminen saisi alkunsa?

Panna- ja tulla-verbit kulkevat usein käsikkäin, ja syntymä yleensä edellyttää panemisen perinteistä huipentumaa, tulemista. Kielessä verbien käyttö on eriytynyt.

Kukaan ei enää pane, mutta tuleminen vain lisääntyy. Kun seuraa kielenkäyttöä, moni asia tulee tekemään jotain, vaikka suomenkielessä ei kielivaliokunnan vuoden 1944 päätöksen mukaan ole futuuri-rakennetta.

Panna-sanan itsesensuurin ohella yksin harrastetun seksin määrä on lisääntynyt. Se ei ole paras tapa panna syntyvyyttä kasvuun.

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja Kaakon Viestinnässä.

Luetuimmat

Kommentoidut