Sisältöjohtajalta: Teksti-tv-ministeri ja muuttunut media

 

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) puhui hiljattain seminaarissa omasta mediankäytöstään. Lintilä painotti olevansa perinteinen mediankuluttaja. Paperiset sanomalehdet ja teksti-tv ovat hänen elämässään tärkeitä.

Lintilän kaltaisia ihmisiä on paljon. Heidän suhteensa toimitettuun sisältöön on ollut tiivis koko elämän ajan. Lapsuuden kotiin on tullut sanomalehti ja illan tv-uutisia on katsottu säännöllisesti.

Puheenvuoronsa lopuksi Lintilä kehotti mediapomoja satsaamaan poliittisen journalismin laatuun ja esimerkiksi eduskuntauutisointiin, koska ”nyt virheitä tulee liikaa ja Hesarissakin on niin paljon oikaisuja”.

 

Elinkeinoministeriltä on saattanut jäädä huomaamatta, että journalistiset sisällöt ja niiden kuluttaminen ovat muuttuneet, koska koko maailma on muuttunut. Ammattitoimittajien ei ole järkevää käyttää työaikaa siihen, että he jakavat edelleen poliitikkojen puheita, aloitteita tai vaikkapa eduskunnan päätöksiä. Edellä mainitut asiat löytyvät monesta paikasta ilman journalismiakin.

Sen sijaan journalismin tehtävä ja haaste demokratiassa on esitellä yhteiskunnan toimintaa niin, että se kiinnostaa kansalaisia. Tehtyjen päätösten vaikutuksia pitää selittää. Päätökset pitää selittää niin, että kansalaiset tajuavat niiden merkityksen. Kriittinenkin pitää tarvittaessa olla.

Poliitikoille tämä saattaa olla äkkiseltään uhkaavaa. Oma sanoma ei näissä monistu sellaisenaan. Sosiaalisessa mediassa kaakkoissuomalainen kansanedustaja voivotteli, ettei hän kollegoineen saa näkyvyyttä mediassa. Olisiko sijaa itsekritiikille?

Toimittajien pitää edelleen kertoa yhteiskunnallisista asioista. Onneksi verkko ja sen tuottama data kertovat aukottomasti, millaisin kerronnan keinoin aiheet muuttuvat kiinnostaviksi. Pelkät päätökset eivät usein kiinnosta, mutta niiden analysointi ja vaikuttavuus ovat parhaimmillaan hyvinkin kiinnostavia.

 

Moni kansanedustaja tekee uutterasti töitä. Jotkut myös tiedottavat asioista omilla verkkosivuillaan kiitettävästi. Poliitikko elää siitä, että hänellä on toimiva ja vuorovaikutteinen suhde kansalaisiin. Jos olisin poliitikko, panostaisin paljon suoriin kontakteihin kansalaisten kanssa. Kanavia on paljon. Kulmakahvilassa voi tavata vähän kokeneempia kansalaisia ja Instagramissa nuorempaa väkeä.

Miten poliitikon kannattaa toimia median suuntaan? Avoimesti ja aktiivisesti. Poliitikon olisi myös hyvä tuntea tiedotusvälineen periaatteet. Samaa mieltä niistä ei toki tarvitse olla, mutta yksi demokratian kivijalka on kuitenkin riippumaton media. Riippumaton myös poliitikkojen suuntaan.

 

 

 

 

Luetuimmat

Kommentoidut