Kolumni: Pankit antavat toimillaan viestiä siitä, että maailman kovassa muutostahdissa hitaat jäävät jalkoihin

Kävin taannoin pankissa. Siis siellä konttorissa. Pankissa ei nykyään juuri enää tarvitse käydä, kun kaikki hoituu niin kätevästi netissä.

Jos asiakkaat eivät tätä itse tajua, heitä voi siihen hienoeleisesti pakottaa. Näin teki Nordea, joka ilmoitti korottavansa palvelumaksujaan kesäkuun lopussa jopa verkkopankin käyttäjiltä. Asiakkaita halutaan hinnoittelulla ohjata yhä enemmän mobiilimaksamiseen.

Mutta minä kävin siis pankissa.

Sinä aikana kun 15—20 minuuttia odotin vuoroani, ovella ehti käydä kolme iäkkäämpää asiakasta kysymästä, saako täältä käteistä. Ei saa, kun ei konttoreissa enää käsitellä käteistä, toisteli palveluneuvoja hämmästyttävän kärsivällisesti. Yhden kanssa lähdettiin yhtä matkaa automaatille opettelemaan rahan nostoa. Luulen, että palveluneuvoja saa tehdä saman matkan vielä muutamaan otteeseen.

Kehitys kehittyy, sanotaan. Tulipa siinä kuitenkin mieleen kysymys, onko kehityksen suunta aina oikea.

Sinä aikana kun 15—20 minuuttia odotin vuoroani, ovella ehti käydä kolme iäkkäämpää asiakasta kysymästä, saako täältä käteistä.

Kouvolan Sanomissa 24.5. Osuuspankin ja Nordean edustajat vakuuttivat, että ikäihmiset sekä mobiili- ja verkkopalvelut sopivat hyvin yhteen. Pankki kouluttaa, jokainen voi oppia, hymyiltiin pontevasti.

Se on totta. Ikäihmisistä puhuminen voi olla välillä vähättelevää ja yleistävää. Toiset heistä sukkuloivat nettimaailmassa suvereenimmin kuin nuoret ikinä.

On hyvä, että pankit katsovat asiakseen kouluttaa ihmisiä verkkopalveluiden käyttäjiksi. Se on parhaimmillaan yhteiskuntavastuuta.

Niin Nordean palvelumaksujen korotuksista kuin Kymenlaakson OP:n konttoreiden sulkemisista välittyy kuitenkin auttamatta myös toisenlainen viesti:

Maailma on kova ja sen muutostahti vieläkin kovempi. Siinä hitaat, vanhat, heikot ja änkyrät jäävät jalkoihin.