Sisältöjohtajalta: On tärkeämpää osua elämässä kuin ampumapenkalla

Sisältöjohtajalta: On tärkeämpää osua elämässä kuin ampumapenkalla

Ihan alkuun on hyvä kirjata yksi huomio. Suomi on voittanut tätä kirjoitettaessa Pyeongchangin olympialaisissa yhden mitalin. Suomi sai naisten jääkiekossa pronssia.

Suomalaiset Iivo Niskanen, Krista Pärmäkoski ja Emmi Rukajärvi ovat toki voittaneet mitaleita, huipennuksena lauantaiaamun Niskasen huikea kultamitalihiihto miesten kuninkuusmatkalla.

Niskanen, Pärmäkoski ja Rukajärvi ovat loistavia yksilöurheilijoita. Heille Suomi on kotimaa, mutta ei Suomi miesten viittäkymppiä voittanut. Sen vei Iivo!

 

Ennen lauantaiaamua Suomen kisamenestystä ruodittiin jo kriisitunnelmissa. Juurikin Suomen, vaikka pettymyksiä oli tullut Suomelle vain miesten jääkiekossa. Toki monen suomalaisen mitalitoivon kisat ovat päättyneet kyyneliin. Osa niistä on ollut julkisia.

Oli riipaisevaa katsoa ja kuunnella ampumahiihtäjä Mari Laukkasen tilitystä. Huippu-urheilijalla olympialaiset ovat kerran neljässä vuodessa eteen tuleva mahdollisuus. Laukkanen kyynelehti, kun hän koki vuosien työn romahtaneen.

Samainen Laukkanen on toivon mukaan kosketellut suomalaisten tuntoja viime aikoina muualla kuin kilpaladulla. Laukkanen muisti edesmennyttä ampumavalmentajaa Asko Nuutista hienolla tavalla viime vuoden maaliskuussa. Laukkanen otti Oslossa toisen perättäisen voiton maailmancupin osakilpailussa Holmenkollenilla. Maaliin tulon jälkeen Laukkanen nosti kätensä ja katseensa kohti taivasta ja taputti surunauhaa. Hän omisti voittonsa edellisenä yönä menehtyneelle tärkeälle tukijalleen.

Laukkasen tunneäly näkyi ja kuului hänen videotervehdyksessään tammikuussa Urheilugaalassa, kun hänen eleensä palkittiin vuoden sykähdyttävimpänä urheiluhetkenä. Hänen puheensa kannattaa kuunnella ja katsoa Yle Areenasta. Siinä on paljon elämänviisautta.

Se on sittenkin paljon tärkeämpää kuin osumat olympialaisten ampumapenkalla. Olympialaisten epäonnistuja voi olla suuri voittaja.

 

Iivo Niskanen on urheilukansan sankari, kun hän palaa Suomeen. Lentokentällä on vastassa ministeri, kakkua ja kahvia sekä torvisoittokunta. Sankari on huomionsa ansainnut.

Mutta jospa ymmärtäisimme myös heitä, jotka työntävät varustekärryjään vähän sivummalla. Heitä mahdolliset pettymykset riipaisevat taatusti paljon enemmän kuin penkkiurheilijoita.

Silti urheilijoiden kotiinpaluu olympialaisista koskettaa heidän läheisiään. On mukava saada äiti, isä, sisko, veli, vaimo tai mies kotiin. Urheilijat ovat ihmisiä, joilla on muutakin elämää kuin harjoitukset ja kilpailut.

Annetaan heidän elää sitä kaikessa rauhassa ja ollaan heille armollisia.

 

Suomi on voittanut tätä kirjoitettaessa Pyeongchangin olympialaisissa yhden mitalin.

 

 

 

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut