Kolumni: Kellotaulusta ei ole nuoren kaitsijaksi

Kolumni: Kellotaulusta ei ole nuoren kaitsijaksi

Laitilassa on tehty päätös lasten ja nuorten yhteisistä kotiintuloajoista. Mallia on otettu muun muassa Islannista, jossa kansalliset kotiintuloajat on nähty yhtenä keinona suitsia nuorten alkoholinkäyttöä.

Laitilan malli saa varauksellista kannatusta Kouvolan lasten ja nuorten lautakunnan puheenjohtajalta Henna Hovilta (sd.) ja MLL:n Kymen piirin toiminnanjohtajalta Christa Carpelanilta.

Kun oma elämä on hanskassa, on helppo ajatella, että toistenkin toimintaan tulee tolkku, kun heille vain lyödään kaulaan tarpeeksi jämäkät länget.

Vaikka kumpikaan ei näe tarvetta koko kaupungin yhteisiin kotiintuloaikoihin, alueellisia suositusaikoja voitaisiin ainakin Hovin mielestä ehkä harkita.

Kommentti tarkoittanee sitä, että kaupungin niissä osissa, joissa esiintyy muita enemmän ongelmia, alaikäiset pyrittäisiin säilömään koteihinsa aiemmin kuin muualla.

Malli tarkoittaa hyvää, mutta samalla se on niin nätti, että sellaisia voi syntyä vain hyväosaisten päässä.

En viittaa hyväosaisuudella tässä ainoastaan tulotasoon. Puhun siitä, ettei päätöksentekokoneistossa aina osata nähdä sosiaalisten ongelmien monenkirjavuutta ja syvyyttä.

Siihen perustuu myös aktiivimalli. Kun oma elämä on hanskassa, on helppo ajatella, että toistenkin toimintaan tulee tolkku, kun heille vain lyödään kaulaan tarpeeksi jämäkät länget.

Koti ei aina ole lapselle tai nuorelle turvapaikka.

Olipa kello mitä tahansa, kotona ei välttämättä ole yhtään aikuista, tai ainakaan yhtään selväpäistä aikuista. Kotona voi olla kokonainen remuremmi aikuisia.

Kotona voi myös olla yksi tai kaksi lopen uupunutta tai masentunutta vanhempaa. Kotiin ei ehkä kehtaa viedä yhtään kaveria.

Kotona voi tulla turpaan.

Ketään ei välttämättä kiinnosta, onko nuori kotona vai kylillä. Kaupungilla on sentään ehkä ikätovereita. Heidän kanssaan voi tehdä jotakin kivaa, tai töllöntöitä.

Erityisesti alueittain eriytetyt kotiintuloajat ovat erikoinen ajatus. Miten niitä sovellettaisiin?

Tyhjennettäisiinkö Kouvolan asemahalli kello 20 nuorista, jotka asuvat Lehtomäessä, mutta Vahteron samanikäiset teinit saisivat hengata siellä tunnin pitempään?

Laitilan mallin yhtenä tavoitteena on herätellä vanhempia kiinnittämään huomiota lasten hyvinvointiin ja lisäämään perheen yhteistä aikaa iltaisin.

Olipa kello mitä tahansa, kotona ei välttämättä ole yhtään aikuista.

Tavoite on hyvä. Se on kuitenkin realistinen vain niissä perheissä, joissa ote jälkeläisiin on päässyt löystymään epähuomiossa tai silkkaa laiskuutta.

Jos vanhempien rahkeissa on vielä varaa ja perusasiat ovat kunnossa, korjausliikkeitä on mahdollista tehdä kaikkien hyvinvoinniksi. Perheissä, joissa elämä on näköalatonta rämpimistä päivästä toiseen, virkamiesohjaus yhteisen ajan lisäämiseen ei auta ketään.

Suomalaisten enemmistö, myös lasten ja nuorten, voi tutkitusti hyvin. Huonosti voivan vähemmistön tilanne ei ole kohennettavissa kellotaulun avulla.

Tähän viitannee Henna Hovikin sanoessaan, että myös Kouvolassa tulisi panostaa ennaltaehkäiseviin ja paremmin yksilöityihin palveluihin.

Irma Jäppinen

irma.jappinen@kouvolansanomat.fi

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja.

Luetuimmat

Kommentoidut