Kolumni: Naisen ammattina koripallo

Koripallon pelaaminen pikkulapsena on mukavaa ajanvietettä pari kertaa viikossa. Pelaaminen tosissaan yläasteikäisenä vie ison osan vapaa-ajasta.

Se on välillä rankkaa fyysisesti ja myös henkisesti. On kuitenkin tärkeä muistaa, että se on silloinkin harrastus. Sen kuuluu olla edelleen kivaa.

Jos haluaa pelata ammatikseen koripalloa, pitääkö sen olla hauskaa ja kivaa?

Useat koripallon harrastajat tähtäävät huipulle, mutta lopettavat syyn jos toisenkin takia. Monille nuorista maajoukkueeseen pääseminen on suuri tavoite. Harvat sinne pääsevät. Hyviä pelaajia on siis paljon, vaikka heidän kaapistaan ei löytyisikään pinoa Suomi-paitoja.

Ammattikoripalloilijoita löytyy Suomesta. Parhaat pelaavat naisten tai miesten Korisliigaa eli Suomen korkeimmalla sarjatasolla ja elättävät sillä itsensä.

Suomesta NBA:han eli maailman kovimpaan koripalloliigaan on varattu seitsemän pelaajaa. Chicago Bullsin riveihin viime vuonna varattu Lauri Markkanen on näistä pelaajista parhaiten menestynyt. Hän tienasi tulokaskaudellaan 3,42 miljoonaa euroa.

Korisliigassa pelaava Susijengin Tuukka Kotti tienasi viime kaudella 66 146 euroa.

WNBA:ssa eli naisten NBA:ssa palkat ovat kymmenkertaisesti pienemmät kuin maailman parhailla miespelaajilla. NBA:n palkat alkavat keskimäärin noin puolesta miljoonasta dollarista, kun WNBA:ssa pelaajien minimipalkat ovat alle 40 000 dollaria.

Samankaltainen tilanne on naisten Korisliigassa.

WNBA:ssa eli naisten NBA:ssa palkat ovat kymmenkertaisesti pienemmät kuin maailman parhailla miespelaajilla.

Suomessa pelaavien naisten pitää tehdä siis usein muita töitä pelaamisen ja harjoitusten ohella. Se on todella rankkaa, koska harjoituksia on keskimäärin saman verran kuin miehillä. Kuinka moni pystyisi tällaiseen?

Onhan koripallossa ammattina myös paljon hyviä puolia. Pääsee tekemään sitä, mistä on saattanut haaveilla jo lapsesta asti ja tehnyt sen eteen kovasti töitä.

Ulkomailla pelaavat pääsevät matkustamaan ja näkemään muiden maiden kulttuuria. Jotkut tietysti haaveilevat vain kuuluisuudesta, mutta sen takia ammattiin ei kannata pyrkiä.

Naisen ja miehen koripallon tai minkä tahansa muun joukkuelajin pelaaminen on erittäin epätasa-arvoista, vaikka tilannetta on pyritty parantamaan. Ei nähtävästi tarpeeksi.

Itse harrastan koripalloa. Onneksi harrastus on vielä kivaa, vaikka tämän ikäisenä pelaaminen ja harjoitteleminen otetaankin jo tosissaan. Ehkä vähän liiankin.

Ennen tavoitteenani oli ammattilaisuus. Ehkä haaveideni ei edes kannata toteutua, jos tuloksena on vain kolikoita taskussa ja kauhea raataminen edessä.

Onneksi minun ei tarvitse vielä tietää, mitä haluan tehdä ammatikseni. Sen tiedän, että haluan kehittää naisten asemaa ja etsiä ratkaisuja tasa-arvo-ongelmiin. Niitä riittää tässä maailmassa.

Uusimmat uutiset