Kolumni: Luutuneita käsityksiä

Muuan puhelin- ja nettioperaattorin nuori miesmyyjä pysäytti minut marketin aulassa, vaikka yritin vihellellä seinille. Kun pakoonkaan en päässyt, päätin hyödyntää tilaisuuden. Olin jo pitkään halunnut eroon erästä palvelusta, jonka olin todennut turhaksi.

Seurasi ikimuistoinen keskustelu.

Eikö sulla ole miestä?

— Onko sopimus sun vai sun miehen nimellä? myyjä aloitti.

— Minun. Tietysti, vastasin.

— Miksi et ole hyödyntänyt tätä palvelua?

— Ensin en osannut. Sitten totesin, että vaikka osaisin, minulla ei olisi aikaa eikä kiinnostusta käyttää tätä palvelua.

— Et osannut? Eikö sulla ole miestä?

— On, mutta häntä nämä asiat kiinnostavat vielä vähemmän kuin minua, sanoin.

Kaverin kulmakarvat kohosivat ja leuka putosi pari pykälää.

— Siis oikeesti?!

Nuorukainen ei ollut ainoa hämmästynyt.

Lyhyeen vuoropuheluun sisältyy lukuisia luutuneita olettamuksia, jotka tietyssä asiayhteydessä voisivat loukata jotakuta ja karkottaa asiakkaita.

Ensinnäkin. Miksi myyjä ei vain kysynyt, kenen nimellä sopimus on? Ehkä siksi, että aika usein keski-ikäisten tätien sopimukset ovat siipan nimellä. Eivät aina.

Toiseksi. Eikö sinulla ole miestä? -kysymys on vaarallinen. Se saattaisi kirpaista pahasti, jos olisin juuri eronnut — tai jäänyt leskeksi. Tai elänyt koko elämäni vastoin tahtoani yksin.

Kolmanneksi. Miksi myyjä oletti, että kumppanini on nimenomaan mies eikä nainen?

Esimiehet eivät taida tarpeeksi teroittaa alaisilleen sitä, että perhesuhteisiin tai sukupuoliseen suuntautumiseen liittyviä stereotypioita ei voi eikä saa vaalia asiakastyössä.

En vaadi myyjältä ylivarovaisuutta, vaan inhimillistä, avarakatseista palvelua. Sellaista, jossa ihminen kohdataan asiakkaana eikä tiettyyn rooliin ahdettuna.

Sellaistakin palvelua saa. Hyvää naistenpäivää — kaikille!

Katariina Hakaniemi Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien kulttuuritoimittaja.