Kolumni: Oulun hyväksikäyttötapauksissa puhuttiin maahanmuuttajista, ei lasten hyväksikäytöstä, ja siksi raivoaminen oli niin helppoa – Nyt paljastunut pedofiilirinki läväytti suomalaisten miesten tekemät hirveydet kaikkien silmille, eikä kukaan tiedä, mitä sanoa

Hiljaisuudesta huolimatta kaikki suomalaiset lienevät syvästi järkyttyneitä. Tätä asiaa on kuitenkin pakko katsoa. Tästä on puhuttava ja tämä on ruodittava läpikotaisin. Tapahtunut ahdistaa, mutta se on totta.

AOP / Kimmo Brandt

Keskiviikkona keskusrikospoliisi tiedotti laajasta lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikosvyyhdistä.
Keskiviikkona keskusrikospoliisi tiedotti laajasta lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikosvyyhdistä.

Kaksi linkkiä somevirassa. Facebook-seinäni päivityksissä on ollut vain kaksi järkyttävään uutiseen viittaavaa linkkiä sen jälkeen, kun poliisi keskiviikkona tiedotti epäilevänsä viittä suomalaismiestä poikkeuksellisen törkeistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Linkkejä jakaneissa julkaisuissa on ollut niukalti keskustelua, jos lainkaan.

Some on häiritsevän hiljaa. Kukaan ei vaadi poliittista hätäkokousta. Ja minä kun odotin, että tähän jos mihin ottaa kantaa jokainen presidenttiä myöten.

Kun Oulun hyväksikäyttötapaukset alkoivat paljastua viime vuoden lopulla, koko Suomi kohisi. Some raivosi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvaili tilannetta kestämättömäksi. Tuolloin vielä pääministerinä istunut Juha Sipilä (kesk.) vieraili Oulussa ja paheksui tapahtumia kovin sanoin.

Missä ovat somessa tuolloin meuhkanneet nyt? Missä viipyvät poliitikkojen painokkaat ulostulot?

Oulua koskevissa keskusteluissa väistettiin tapahtumien ydin, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Oulun tapauksissa ei puhuttu lasten raiskaamisesta vaan maahanmuuttajista. Siksi raivoaminen ja mouhoaminen oli niin helppoa.

Lapsen hyväksikäytön ajatteleminen viiltää tavallisen ihmisen sielua niin raastavalla tavalla, että koko asia on miellyttävämpää torjua. Paljon helpompaa on ajatella Oulun rikoksista epäiltyjä maahanmuuttajia, muukalaisia, jotka ovat pahoja.

Paljastuneet rikokset ovat jotain niin käsittämättömän pimeää ja pahaa, että meiltä kaikilta vain ovat tainneet loppua sanat.

Nyt paljastunut pedofiilirinki on kuitenkin oman yhteisömme keskeltä löytynyt mätäpaise. Paise, joka on saanut olla rauhassa vuosikausia. Epäillyt ovat poliisin kertoman mukaan ulospäin aivan tavallisen oloisia suomalaisia miehiä. Kun puhumme näistä epäillyistä rikoksista, emme voi piiloutua minkään toisen teeman taakse. Meidän on pakko puhua lapsista ja siitä, mitä heille on tehty.

Uskon, että Oulun tapauksista raivostuneet ovat syvästi järkyttyneitä myös nyt paljastuneista suomalaisten miesten tekemistä hirveyksistä. Uskon, että hiljaisuudesta huolimatta kaikki suomalaiset ovat syvästi järkyttyneitä.

Paljastuneet rikokset ovat jotain niin käsittämättömän pimeää ja pahaa, että meiltä kaikilta vain ovat tainneet loppua sanat.

Tätä asiaa on kuitenkin pakko katsoa. Tästä on puhuttava ja tämä on ruodittava läpikotaisin. Tapahtunut ahdistaa, mutta se on totta. Kuten keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani Helsingin Sanomissa sanoo: Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivalta-aineistoa liikkuu entistä enemmän ja sitä tuotetaan myös Suomessa. ”Ensimmäisenä pitäisi ottaa pää pois pensaasta ja uskaltaa katsoa, mitä ympärillämme tapahtuu”, hän huomauttaa lehden haastattelussa.

On käytävä läpi kaikki mahdolliset keinot, joilla lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä voidaan ennaltaehkäistä. Miten on mahdollista, että tällaista tapahtuu kenenkään huomaamatta? Ovatko poliisin resurssit ja oikeudet riittävät? Saranin mielestä eivät, kuten hän Helsingin Sanomissa toteaa.

Entä millaisia rangaistuksia tällaisia rikoksia tehneet saavat, olivat he minkämaalaisia tahansa? Miten varmistetaan, etteivät he toista tekojaan?

Erittäin tärkeää on myös se, miten näiden rikosten uhreja voidaan suojella, auttaa ja tukea, jotta he kykenisivät jatkamaan elämäänsä kaiken tapahtuneen jälkeen.

Kirjoittaja työskentelee tuottajana Kouvolan Sanomissa.

Luetuimmat

Kommentoidut