Kolumni: Lapsen syntymä tai vaarin kuolema — Vuoden tärkeimmät kuvat on aina kuvattu puhelimella, ja ne kannattaa kopioida talteen

Kolumni: Lapsen syntymä tai vaarin kuolema — Vuoden tärkeimmät kuvat on aina kuvattu puhelimella, ja ne kannattaa kopioida talteen

Vuoden kuvien valinta sai taas pohtimaan valokuvia pintaa syvemmältä. Kuvien tärkeys ja niihin laitetut panokset eivät ole aina suhteessa keskenään.

Kevättalvella odotimme perheenlisäystä ja olin päättänyt ostaa uuden kameran hyvissä ajoin. En ehtinyt, joten osastolle lähti mukaan suurehko järjestelmäkamera. Biologian yskiessä elektroniikka jäi vauhdista. Äidin ja lapsen ensikohtaaminen on kuvattu puhelimella. Puhelin mahtui taskuun.

Vaimoni isoäiti päätyi keväällä äkisti saattohoitoon ja kävimme häntä katsomassa. Puhelin oli taskussa. Sen kennolle jäi vanhan rouvan hiipuva käsi, joka pitelee uutta elämää.

Kesällä olin jo saanut hankittua uuden kameran kotikuvaamista varten. Kunnon pokkarin, jolla sai pienet hetket talteen ilman puhelimen kameran kompromisseja: heikkoa komennettavuutta, tylsää perspektiiviä, huonoa hämäräkuvaus kykyä.

Kameralla olen tallentanutkin tuhatmäärin samanlaisia kotikuvia. Milloin poika tekee mitäkin tärkeän oloista. Kuvia on järkyttävän paljon ollakseen melkein identtisiä. Niitä ei ole tarkoitettu kenellekään. Harva niistä on edes kovin hyvä valokuva. Ne ovat vain minulle, että muistaisin.

Pikkupokkari on ollut aika kiitettävästi mukana, missä vain olen kulkenut.

Muutamia viikkoja takaperin olin lähdössä poikani kanssa Kotkaan katsomaan vaariani, 95-vuotiasta veteraania. Lähtötohinassa pikkukamera jäi kotiin. Vaarin hämyinen olohuone ei ole puhelimelle helppo paikka, mutta hän on hyvässä kunnossa ja kuvia tulee varmasti paljon vielä. Ajatuksen turvin en kääntynyt ympäri hakemaan kameraa.

Muutamaa päivää myöhemmin vaari oli menossa taloyhtiön glögi-iltaan, kaatui ja nukkui pois samana yönä. Viimeiset kuvat on otettu puhelimella. Hieman suttuisia ja hämyisiä kuvia, mutta niissä on vaari ja pojanpojanpoika.

Hyvästejä sanomaan mennessä olin pakannut mukaan järjestelmäkameran. Pikkupokkari oli taas kotona, koska käynti tuli yllätyksenä. Iso musta mötikkä jäi auton penkille. Se tuntui olevan tiellä jo matkalla. Olin myös lopulta päättänyt, etten ota vaarista enää valokuvaa.

Sairaalan kappelissa vaari oli kauniissa valossa. Otin muutaman askeleen poispäin, valotin pistemäisen valon mukaan, jolloin muu huone jäi mustaksi. Kauniin, viimeisen kuvan otin puhelimella.

Jouluna satuin katsomaan appiukon kanssa kuvaa edelliseltä joululta vaimoni Instagram-tililtä. Kuvaa määräsi ahtaus, kaikki piti saada mahdutettua kuvaan. Vaari etualalla, vaimon isoäiti sivussa. Poikaa ei vielä missään. Vaimo kuvaa vain puhelimella.

Kaikki vuoden tärkeimmät kuvat on kuvattu puhelimella.

Toivoisin syvästi, että kaikki puhelimella elämäänsä taltioivat suhtautuisivat kuvien varmuuskopiointiin suurella vakavuudella.

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien valokuvaaja.

Luetuimmat

Kommentoidut