Lukijalta: Jos mittari puuttuu, vanhustenhoitoon on vaikea puuttua

Kävin vanhustenhoitoa ohjaavan lainsäädännön ajatuksella läpi. Havaitsin siinä merkittävää ”ylimalkaisuutta” verrattuna esimerkiksi lastensuojelulakiin, joka on minulle henkilökohtaisesti erittäin tuttu. Ihmettelen, miksi lasten oikeuksista ja kohtelusta on pystytty säätämään laki, joka ottaa tarkasti huomioon erilaisia elämäntilanteita, sekä antaa tarkkoja vaatimuksia lasten kohteluun ja olosuhteisiin, joissa lapsia hoidetaan. Sen sijaan vanhustenhoitoa ohjaava lainsäädäntö on suurpiirteinen ja jättää paljon varaa tulkinnalle. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien vanhusten hoitolaitosten henkilökunnan määrää ei ole säädetty laissa. Jos mittari puuttuu, asiaan on vaikea puuttua.

Hoitajamitoitus ei kuitenkaan riitä. On tärkeää, että hoitajat saavat keskittyä hoitotyöhön. Mitoituksella ei ole merkitystä, mikäli laskennallisen henkilökunnan työpanos menee johonkin muuhun kuin vanhusten hoitoon. Lainsäädännössä tulee ottaa huomioon vanhustenhoitoa antavien yksiköiden moniammatillinen henkilöstörakenne. Samalla, aivan kuten lastensuojelulaissakin, tulee lain antaa selvät vaatimukset tiloille, joissa ihmisiä hoidetaan.

On tärkeää, että hoitajat saavat keskittyä hoitotyöhön.

Myös vanhuksen tai heidän lähiomaistensa oikeuksista sekä palautejärjestelmästä tulee tarkasti mainita lainsäädännössä. Palautteen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Omaiset ovat jo pitkään välittäneet viestiä kohtaamistaan epäkohdista. Ne eivät kuitenkaan ole johtaneet riittäviin toimenpiteisiin. Vanhusten ääni tulee saada kuuluviin heitä itseään koskevissa asioissa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi vanhusasiainvaltuutettu voisi olla osa kokonaisratkaisua.

Yritystoiminta on hyvä asia. Se luo työtä, hyvinvointia ja vaurautta. Yrityksiäkin on erilaisia. On pieniä yhden tai muutaman ihmisen perheyrityksiä, suuria monikansallisia pörssiyhtiöitä ja kaikkea siltä väliltä. On aiheellista pohtia, onko verokeinottelua toteuttavien yritysten toiminta sosiaali- ja terveysalalla eettisesti oikein. Jos Suomessa toimiva terveysalan yritys nostaa ruotsalaiselta emoyhtiöltään ylisuurella korolla lainaa, ja vähentää yli kymmen miljoonaa euroa pelkästään korkokuluja verojen välttelemiseksi, onko se oikein?

Ja kyllä – tällaiset yritykset toimivat myös vanhustenhoitoalalla. Samat yritykset ovat laiminlyöneet ihmisten hoidon ja loukanneet heidän ihmisarvoaan. Väkisin mieleen tulee osakesijoittajien moraali. Onko tällaisella toiminnalla hankittu omaisuus likaista rahaa? Onko ydinasetehtaaseen sijoittaminen oikein? Entä lapsityövoimalla toimivat tekstiilitehtaat – missä menee raja? Lienen optimisti kun ajattelen, että moraalin tulisi ajaa ahneuden edelle.

Juha Huhtala, kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtaja (vihr.), Kouvola