Lukijalta: Ohjaako pelko päätöksentekoa?

Satunnaisesti Kouvolan hallintoelinten päätöksentekoa seuranneena olen joutunut toistuvasti miettimään toiminnan juurisyitä. Moni päätöksentekoon osallistuvista luottamushenkilöistä on ainakin "hyvän päivän tuttu". Ilmeisen vajavaisesta tuntemisesta saadun ihmiskäsityksen perusteella yksityiset rouva ja herra xyz ja heidän toimintansa päätöksentekijöinä ovat ristiriidassa. Voisiko syynä olla pelko?

Hämmennystä herättää asiantuntijoiden, johtavien virkamiesten ja erilaisten muiden valmisteluelinten työn vähättely. Kun ehdotusaihiot lähtevät erilaisten taustayhteisöjen kabinettikierroksille, niin koskaan ei voi etukäteen tietää, mikä on lopputulos. Onko niin, että nämä, ei vaaleilla valitus taustayhteisöt, pelkäävät valtansa murenevat, jos päätöksenteko jäisi vain vaaleissa mukana olleiden ja niissä kansalta valtakirjan saaneiden vastuulle?

Motivoiko taustayhteisöjä (ja valtuustoryhmiä) vaikutusvallan murenemisen lisäksi raha? Onko niin, että päätöksentekoa ohjaa kokouspalkkiosta koostuva puolue- tai vastaava vero? Mitä suuremmalla joukolla, mahdollisimman usein pitkiä kokouksia, sitä enemmän vaalikirstun ropoja kilahtaa. Vähentäisikö vaalirahoituksen kuihtumisen pelkoa kunnallinen, vaalilla valittujen valtuutettujen määrään perustuva kunnallinen ryhmätuki?

Entä oma napa? Useimmat erilaisissa vaaleissa tappion kärsineet tai jostain kirkkaista saleista kellareihin suistetut eivät koe osaansa myönteisenä. Äänestäjien hylkäämäksi tuleminen lienee hyvin inhimillinen pelko. Sen vuoksi toreilla ja teltoilla annetaan melkoisen kevytmielisiä lupauksia, joista sitten viimeisellä rannalla valtuustosalissa taistellaan epätoivoisesti.

Toisaalta, mitä monilukuisimpia ja suurempia toimielimet ovat, sitä todennäköisempää oman paikan säilyttäminen on. Miten päätöksentekoon vaikuttaisi, jos kuntalakia muutettaisiin niin, että toimikaudet rajattaisiin 3–4 valtuustokauteen ja huilivuoron jälkeen voisi yrittää uudelleen.

Uskollisen puoluesoturin viitan menettämisen pelko lienee vähäisempää kuin joskus taannoin, mutta voisiko puolueiden ja ay-liikkeiden viimeisenkin painolastin karistaa kunnallisessa päätöksenteossa. Ehdokaslistat lienee koottavissa muidenkin yhteisten nimittäjien kuin puolueaatteen alle. Erilaisia pro-liikkeitä toki on jo olemassa, mutta pitäisikö asiaa laajemmin edistää ja liittää mukaan vakavasti otettavaa ja usean vaalikauden yli ulottuvaa tutkimusta.

Antero Rossi, Kouvolan Viitakumpu

Luetuimmat