Lukijalta: Turpeenkäyttö ei ole loppumassa, valitettavasti

Turpeenkäytön päättymisestä on väännetty jo vuosia. Uutissuomalaisen tuoreen kyselyn perusteella enemmistö haluaa luopua turpeen energiakäytöstä. Hallitus ei ole tähän valmis, puhumattakaan, että asettaisi takarajan turpeenkäytön lopettamiselle kokonaan.

Tavoitteena on puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä. Alku ei ole lupaava, sillä valtion ensi vuoden budjetti tukee turvetta vanhaan malliin, yli kymmenen kertaa avokätisemmin kuin muita fossiilisia polttoaineita.

Samaan aikaan hallitus tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä ja siitä eteenpäin hiilinegatiivisuutta. Turpeenpoltto voi jatkua vuoden 2035 jälkeenkin, mutta sen ilmastohaitat kompensoidaan muilla sektoreilla. Näin, vaikka turve on ilmastolle kivihiiltäkin haitallisempi polttoaine.

Meneillään olevat ympäristölupa- ja maakuntakaavahankkeet kertovat osaltaan turpeenkäytön jatkumisesta hamaan tulevaisuuteen. Valmisteltava Kymenlaakson maakuntakaava luotaa maankäyttöä vuoteen 2040. Kaavaan on varattu useita uusia turpeennostoalueita. Uusia tai toimintaa laajentavia turvetuotannon ympäristölupia on Kymenlaaksossa käsittelyssä ainakin viisi kappaletta. Ympäristöluvan voimaantulon jälkeen toiminta jatkuu seuraavat 30—40 vuotta.

Vahvin todiste, että turpeenkaivu ei ole loppumassa, ovat pyrkimykset käyttää energiaksi poltettavaa turvetta toisella tapaa. Hallitusohjelma selvittää turpeen polttamisen korvaamista ”korkeamman jalostusasteen innovatiivisilla tuotteilla”.

Pisimmällä on Vapo oy aktiivihiilen jalostushankkeessaan. Maahan on perusteilla kolme pilottilaitosta, joissa turve tosin palaa edelleen, mutta toisesta syystä. Aktiivihiilen tuotanto perustuu niin sanottuun kitupolttoon, joka vaatii runsaasti vettä. Toiminta naamioidaan niin sanotuksi cleantechiksi. Maailmalle myydään vedenpuhdistustekniikkaa samalla kun omia vesiämme pilataan.

Muutkin turpeennoston haitat pysyvät: hiilivuoto ilmakehään, luonnon monimuotoisuuden heikentyminen ja vaelluskalojen paluun estyminen. Lupauksistaan huolimatta turveala pyrkii edelleen luontoarvoja sisältäville soille, eikä ole valmis panostamaan vesiensuojeluun riittävällä tavalla.

Turpeen energiakäytön asteittainen vähentyminen ei siis tarkoita, että turpeenkaivu ja -käyttö olisivat loppumassa tyystin. Turvetta tullaan kaivamaan Suomessa tulevaisuudessakin, mahdollisesti jopa nykyistä laajemmin, kun energiakäyttö jatkuu, ja samaan aikaan uudet jalostustavat yleistyvät.

Riku Rinnekangas

toiminnanjohtaja,

Suomen luonnonsuojeluliiton

Kymenlaakson piiri ry

Luetuimmat

Kommentoidut