Lukijalta: Poliittisten irtopisteiden kalastuksesta on tullut suorastaan kymenlaaksolaista kansanhuvia, kirjoittaa Jussi Lehtinen

Aluekehitysjohtaja on turhautunut Kouvolan ja Kotkan riitelyyn. ”Istukaa alas, listatkaa asiat ja tehkää kaikkien aikojen lehmänkaupat”, hän ehdottaa mielipidekirjoituksessaan.

Etti Ikonen

Kouvolan ja Kotkan poliittinen kulttuuri on muotoutunut 
sellaiseksi, että suurimman arvostuksen saa se, joka onnistuu parhaiten 
lyömään naapuria vasten kasvoja, aluekehitysjohtaja Jussi Lehtinen kirjoittaa lukijakirjeessään.
Kouvolan ja Kotkan poliittinen kulttuuri on muotoutunut sellaiseksi, että suurimman arvostuksen saa se, joka onnistuu parhaiten lyömään naapuria vasten kasvoja, aluekehitysjohtaja Jussi Lehtinen kirjoittaa lukijakirjeessään.

Kymenlaaksolla ja sen kahdella seudulla on paljon yhteisiä nimittäjiä. Silti julkisuuden ilmatilaa hallitsevat tällä hetkellä katkeriksi riidoiksi paisuvat vastakkainasettelut ja spekulaatiot. Ne liittyvät milloin soteen, milloin edunvalvontaan liikenneväylien rakentamiseksi. Nyt on lihava riita saatu aikaan myös reilun 20 työntekijän maakuntaliiton viraston sijainnista.

Kun poliittiset päättäjät eivät pysty muodostamaan maakunnallista näkemystä, joutuvat maakunnalliset virkamiehet puun ja kuoren väliin asioita valmistellessaan ja esityksiä tehdessään. Vielä vaikeampaa on tehdä tehokasta edunvalvontaa.

Maakunnalliset virkamiehet joutuvat puun ja kuoren väliin asioita valmistellessaan ja esityksiä tehdessään.

Kymenlaakso on kaksinapainen maakunta. Iitti siirtyy reilun vuoden päästä osaksi Päijät-Hämettä, jonka jälkeen Kouvola yksin muodostaa 82 559 asukkaan (ennakkotieto) Pohjois-Kymenlaakson. Etelä-Kymenlaakson viiden kunnan ja 82 745 asukkaan selkeä keskus on Kotka.

Tasavahvoista seuduista rakentuva Kymenlaakso kuuluu Manner-Suomen 18 maakunnan joukossa nyrkkeilytermein välisarjaan. Pari selkeästi pienempääkin höyhensarjalaista ja yksi kärpässarjalainenkin on olemassa.

Peiliin on syytä katsoa molemmissa päissä maakuntaa

Maakunnalla on paljon yhteisiä attribuutteja ja narratiiveja. Ne liittyvät etenkin maantieteeseen ja luontoon, metsäteollisuuteen ja logistiikkaan sekä rajuun rakennemuutokseen ja siitä johtuviin työttömyyteen, väestön vähenemiseen ja vanhenemiseen.

Yksityiset ja julkiset palvelut rakentuvat maakunnallisesti. Korkea-asteen koulutusta tarjoaa yhteinen Xamk. Myös kielellisesti ja kulttuurillisesti kuulumme yhteen. Kymenlaaksossa puhutaan pääsääntöisesti hämäläismurteita. Näissä teemoissa luulisi riittävän yhteistä työtä ja etua valvottavaksi.

Toisin tuntuu kuitenkin olevan käytännössä. Etenkin Kouvolan ja Kotkan poliittinen kulttuuri on muotoutunut sellaiseksi, että suurimman arvostuksen saa se, joka onnistuu parhaiten lyömään naapuria vasten kasvoja. Tällaisesta poliittisten irtopisteiden kalastuksesta on tullut suorastaan kymenlaaksolaista kansanhuvia. Välillä tähän sortuvat myös kaupunkien virkamiehet. Peiliin on syytä katsoa molemmissa päissä.

Viranhaltijat vaikeassa välikädessä — kuin Sofien valinta -elokuvassa

Me maakunnallisissa organisaatioissa työskentelevät virkamiehet tunnemme usein olevamme vaikeassa välikädessä. Mieleen tulee väistämättä katkera, mutta hieno, Alan J. Pakulan ohjaama, 1980-luvun elokuva Sofien valinta. Juonipaljastuksia varomatta muistelen siinä naisen (Meryl Streep) joutuneen valitsemaan, kumpi hänen lapsistaan tapetaan. Se ei kuitenkaan lopulta hyödytä mitään, koska kohta myös toinen kokee saman kohtalon.

Sophie’s choice onkin muodostunut englannin kielessä käsitteeksi, joka tarkoittaa mitä tahansa valintaa, missä molemmat vaihtoehdot tuntuvat mahdottoman vaikeilta.

Kun yhteistä, maakunnallista tahtoa ei ole, tuntuu asiaperusteillakin tehty esitys aina jommankumman päättäjäjoukon mielestä kannanotolta heidän etuaan vastaan.

Sopikaa ja pysykää sopimusten takana

Viime viikkoina on julkisuudessa keskusteltu myös maakuntien mahdollisesta uusjaosta ja siitä, mihin suuntaan Kymenlaakson tulisi tässä tapauksessa suuntautua. Itse asiassa juuri Kymenlaakso on näissä keskusteluissa ollut takavuosina aloitteellinen. Joka tapauksessa ensin on ammuttava omat rivit suoriksi. Maakuntaliitoksiin on syytä lähteä vain, jos saamme ensin yhteisen näkemyksen asioista. Muutoin ongelmat vain kertautuvat.

Tarkoitukseni ei ole etsiä syyllisiä, vaan Tuntemattoman sotilaan Hietasen sanoin: ”Lahtist ja konekivääri mää kaipasi.”

Heitän pallon maakunnan keskeisille poliittisille päättäjille. Istukaa alas, listatkaa keskeiset valmisteilla olevat asiat ja tehkää kaikkien aikojen lehmänkaupat. Tällä sanalla on turhan negatiivinen sävy — niihinhän politiikka, eli yhteisten asioiden hoitaminen, usein perustuu.

Pysykää tämän jälkeen suoraselkäisesti sopimusten takana; vaikka ”koirat haukkuu niin karavaani kulkee”. Uskon, että fiksut äänestäjät palkitsevat lopulta päättäjät, jotka pystyvät yhteistyöhön.

Olen käytettävissä, jos tarvitsette tässä valmisteluapua.

Jussi Lehtinen, aluekehitysjohtaja, maakuntaneuvos, Kymenlaakson Liitto

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut