Lukijalta: Yhteiskuntamme on ottanut liikaa tehtäviä harteilleen

Kun tulin liike-elämästä luokanopettajaksi 1990, opettajat lomautettiin heti ensimmäisenä keväänä 1991 kahdeksi viikoksi.

Kysyin opettajavanhemmiltani, että miten oli viisi vuotta kestäneenä sota-aikana 1939–1945. He kertoivat, että Vahvialan Hiivaniemen koulu ja kotimme jouduttiin polttamaan talvisodan aikana, kun naapurit hyökkäsivät jäätyneen meren yli. Toisen kerran menetimme kotimme, kun Kirvun Ylikuunun koulu ja koko kunta luovutettiin taisteluitta naapureille jatkosodan rauhanteossa.

Valtiomme maksoi kaikille virassa olleille tuhansille opettajille ja muille viranhaltijoille palkan keskeytymättä koko sota-ajan. Ehtona oli, että viranhaltija otti vastaan uuden viran, kun edellinen lakkasi. Sotilastehtävissä ja lottatyössä ja muussa työpalvelussa maksettiin kaikille lisäksi päivärahaa.

Vastoin yleistä luuloa Suomen valtiontalous oli kaikkien kolmen sodan (talvisota, jatkosota ja Lapin sota) jälkeen kunnossa, kunnes naapurin hyväksymä uusi valtionjohto epäonnistui taloustehtävässään.

Onneksi emme joutuneet konkurssiin Saksan ja muiden hävinneiden joukossa, vaikka maksoimme 300 miljoonan kultadollarin sotakorvaukset naapurille. Jatkuvat devalvaatiot olivat myöhemmin ikävä riesa, mutta ne mahdollistivat jatkuvan talouskasvun.

Mielestäni vuosikymmeniä jatkunut säästäminen ei tuo Suomen kansantalouteen tasapainoa. Hyvin suunniteltu yhteiskuntamme on ottanut liikaa tehtäviä harteilleen kasvatuksen, terveyshuollon, infrastruktuurin (tiet ja muut verkostot) ja maanpuolustuksen lisäksi. Myötätuntoni on lomautettujen ja alipalkattujen puolella.

Kari Tuomi, Jaala