Lukijalta: Onko sotilasvala kova paikka?

Suomalainen joutuu elämänsä polulla usein tosi kovaan paikkaan. Etunimen ja sotu-tunnuksen saanti ja seurakuntaan kirjautuminen taitaa mennä ilman suurtakaan itkua ja miettimisiä.

Mutta oppivelvollisuuden johdosta ensimmäiseen koululuokkaan astuminen taitaa olla jo kova paikka. Eikä rippikoulu ja ensimmäiselle ehtoolliselle polvistuminenkaan helppo asia ole.

Ei ollut helppoa Ruotsin kuninkaidenkaan aikaan. Piti vannoa, ettei luovu lipusta.

Entä sotilasvala tai vastaava kova vakuutus asevelvollisena — joukossa ja lipun edessä — kas, siinä on miettimistä.

Puhumattakaan, kun pitäisi joukosta poiketen ilmoittautua siviilipalvelukseen — tai jopa “totaalikieltäytyä” ja mennä vankilaan.

Ei ollut helppoa Ruotsin kuninkaidenkaan aikaan. Piti vannoa, ettei luovu lipusta: ”Jos käteni on lyöty poikki, pidän hampaillani lipusta, kunnes kuolen.”

Tällaisia ajatuksia tuo mieleen keskustelu sotilasvalan tekstistä (Kouvolan Sanomat 18.7).

Iitin hautausmaalla pysähdyn aina hautalaatalla, jossa lukee ”Tuntematon”. Siinä lepää yksi jalkaväkipitäjän 319 sankarivainajasta. Todella tuntematon, suuriin hautajaisiin nimettömässä arkussa paikalle ilmestyneenä. Kouvolan hautausmaalla pitäisi myös olla oma tuntemattomansa, kaikkensa antanut, ilman omaista maan poveen siunattuna.

Taas on uusi tuhatlukuinen ikäluokka Vekarajärvellä koulutettavana ja valatilaisuutta odottamassa. Irtautuisiko tilaisuudesta Suomen ja joukko-osastojen liput sekä vapaaehtoisia Kouvolan tai Iitin todella “tuntemattoman” laatalle hiljaiselle hetkelle?

Antti Pullinen, Iitti

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut