Lukijalta: Voi me visakalloiset sonnit!

Raha on ihmisen keksimä peli. Kun osalla on pelinappuloita ja osalla ei ollenkaan – syntyy demokratiaa nakertava eriarvoisuus. Empatia on ihmiselle luontainen piirre, mutta tässä rahapelissä siitä halutaan eroon. Rahapelille myötätunto on uhka. Kun pelin nappuloita riittää vain niille, joilla kyseisiä nappuloita on jo valmiiksi, joutuvat loput tappelemaan keskenään niistä jäljelle jäävistä. Tässä kohdassa katoaa myötätunto. Tilalle tulee kylmä kateuteen, katkeruuteen, tuomitsemiseen ja vihamieliseen vertailuun perustuva henkinen ilmapiiri.

Anonyymit kommenttipalstat ovat tämän ilmapiirin kasvualustoja. Vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. Ei ainakaan Napakat-palstalla tai Kouvolan Sanomien kommenttiosiossa. Kommentteja ja keskusteluja seuratessa herää kysymys, onko Kouvolan suurin haaste rahapeliä enemmän henkinen ilmapiiri?

Olen hämmentynyt. Olen koko aikuisikäni tehnyt kulttuurityötä Kouvolan kaikissa emäkunnissa. Harvoin on kohtaamisissa sydäntä kylmännyt tai päätä särkenyt kapeakatseisuus tai empatian puute. Päinvastoin. Minä tykkään kymenlaaksolaisista ja siitä mustasta huumorista, jonka alla on lämmin sydän.

Monella eri taholla tehdään hartiavoimin töitä sen eteen, että vastakkainasettelu katoaa. Tavoitteet ovat yhteisiä. Liikunta ja kulttuuri tähtäävät molemmat kuntalaisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Lisäksi. Väännän rautalangasta: Kulttuurista ei tule sellaisia säästöjä, jotka riittäisivät paikkaamaan sote-puolen tai ylipäätään minkään muun kentän menojen kasvua.

Mistä ihmeestä sitten kumpuaa tämä kylmä ja kyyninen, välillä aivan absurdi kommentointi? Meillä kaikilla on varmasti hyvin paljon paikkoja tai kohteita "joissa emme käy", mutta ei meidän silti tarvitse haluta toisia toimijoita kaupungista pois.

Päinvastoin. Itse ainakin toivon menestystä myös kaikille itselleni vieraiden alojen ammattilaisille, harrastajille ja yleisöille. Omituista on myös aliarvioida kenenkään ammattitaitoa. On suorastaan nolon typerää kirjoittaa kommenttipalstalle, kuinka "viulua vinguttaa ja teatterinäyttämöllä pomppii ja huutaa kuka vain". Arvostan ammattilaisia ja erityisosaamista, on toiminta-alue sitten mikä tahansa. Osaamisen takana on opiskelua, tehtyjä työtunteja ja sitkeyttä.

Yksi syy turhaan vertailukeskeiseen kommentointiin on varmasti se, miten eri tavoin käsitteet ymmärretään. Jos esimerkkinä pidetään edelleen kulttuurikenttää, sen käsite kattaa laajimmillaan kaiken inhimillisen toiminnan. Kulttuuri liitetään arvoihin, merkityksiin, perinteisiin ja elämänmalleihin. Suppeammin käsitettynä kulttuurilla viitataan lähinnä korkeakulttuuriin. Esimerkiksi itselleni kulttuuri on ns. osa leipää, eikä vain kallis, harvoille kuuluva leivänpäällinen. Kulttuuri on osa arkea, elämäntapaa, kotiseutua, harrastuksia, työtä – asioita, joita rakastan. Vaikka konsultti punakynäilisi kaikki nämä kohdat budjeteista pois, sydämestä ne eivät lähde.

Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Kehitystä syntyy juuri siitä, että asioita lähestytään eri näkökulmilta. Mutta tekoja kotikaupungin eteen pystyvät tekemään vain ne, jotka kykenevät yhteistyöhön.

Kun rahapelin nappuloita on vähän (tai ne ovat miinusmerkkistä), tarvitaan rikkirepimisen sijaan entistä enemmän monialaista yhteistyötä, toistemme kohtaamista, kuulemista, arvostamista. Pelkkää pahaa mieltä lisäävät kommentit sisältävät myös paradoksin. Rikkirepivät kommentit saavat toivomaan paikkakunnalle entistä enemmän koulutusta ja kulttuuria – lisäsivistystä. Lukeminen jos mikä kehittää empatiakykyä. Sanoilla ON väliä.

Piia Kleimola