Lukijalta: Nykyiset pakolaiset eivät olisi tulleet Euroopan rajoille, jos he olisivat saaneet elää rauhassa kotiseuduillaan

Olen pakolainen. Naapurivaltio hyökkäsi kotiseudulleni Karjalaan 1939. Vuoden kuluttua oma perhe ja puolet muista karjalaisista pääsivät vielä kerran palaamaan Karjalaan, kun Suomi sai yllättäen apua Saksan hyökkäyksestä itään.

Onni katkesi kesällä 1944 naapurin uudistettuun suurhyökkäykseen. Seurasi uusi pitkä pakolaisuus. Minä ja puoli miljoonaa kohtalotoveriani menetimme lopullisesti kotimme ja kotiseutumme. Kaipaan vieläkin.

Olen varma, että nykyiset pakolaiset eivät olisi tulleet Euroopan rajoille palelemaan ja kestämään nöyryytyksiä, jos he olisivat saaneet elää rauhassa kotiseuduillaan. Rauha on tärkeämpi kuin korkeat aidat rajoilla. Nyt kaikki pähkäilevät kansanvaelluksen seurauksia, mutta kukaan ei kykene poistamaan vaelluksen syytä, sotaa.

Maailmansodan loputtua 1918 perustettiin sotia poistamaan Kansainliitto Geneveen. Pienet valtiot toivoivat saavansa sieltä turvaa suurvaltioilta. Eivät saaneet. Voittajat olivat voimansa tunnossa, ja Geneven kokoustilat tyhjenivät.

Nyt kaikki pähkäilevät kansanvaelluksen seurauksia, mutta kukaan ei kykene poistamaan vaelluksen syytä, sotaa.

Toisen maailmansodan voittajat perustivat Yhdistyneet kansakunnat New Yorkiin, ja siellä se kuulemma on vieläkin. Suurvallat ovat edelleen voimansa tunnossa – ”America first!”

YK:n turvallisuusneuvosto keskustelee aina, kun jossain syttyy sota. Päätöksiä sodan sammuttamiseen ei saada aikaan, kun jokaisella suurvallalla on veto-oikeus. Se siitä.

Kenkkua lopettaa hyvä juttu turhaan toivomukseen. Kunpa kaikkien puolustusvoimien lisäksi saisimme todelliset ylikansalliset asevoimat puolustamaan kaikkia valtioita. Käskyttäjänä ei olisi turvallisuusneuvosto vaan YK:n yleiskokous. Tällaiseen työhön minäkin lähtisin, jos olisin nuori.

Kari Tuomi, Jaala