Lukijalta: Maaseudun nuoria kuultava oppivelvollisuusasiassa

Hallitus suunnittelee oppivelvollisuuden jatkamista 18 vuoteen. Tavoite on hyvä — harva pärjää enää peruskoulun varassa. Toisen asteen opintojen saavutettavuudessa on kuitenkin Suomessa hurjia alueellisia eroja. Tämä tuo uudistuksen valmisteluun niin palvelujärjestelmään kuin euroihinkin liittyviä kysymyksiä.

Osa nuorista muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle jo nyt. Joskus syynä ovat kotipaikkakuntaa kiinnostavammat mahdollisuudet. Osalla ei kuitenkaan ole lähempänä lainkaan mahdollisuuksia tai niitä on hyvin vähän. Millaisesta mahdollisuuksien joukosta nuori valitsee tilanteessa, jossa mielekkään opiskelupaikan vastaanottaminen edellyttäisi itsenäistä asumista, mutta omat valmiudet eivät tunnu siihen ihan vielä riittävän?

Kauempaa muuttaneet ja itsenäisesti asuvat toisen asteen opiskelijat on tunnistettu nuorisotyön kohderyhmänä ainakin joissain kunnissa ja järjestöissä. Oppivelvollisuuden laajentuessa tarve tälle työlle ei ainakaan vähene. Mediassa on käsitelty oppivelvollisuuden jatkamiseen liittyviä kustannuksia. On tärkeä huomata, että tarve ei kohdistu vain koulutuksen toimialaan.

Lopulta iso kysymys on, miten yhteiskunta voi tarjota nuorille asuinpaikasta riippumatta mahdollisuuden toiveiden ja taipumusten mukaiseen koulutukseen, nuorten erilaiset, kehittyvät valmiudet huomioiden. Hallituksen on syytä ottaa nuoret — ja etenkin harvaan asutun maaseudun nuoret — mukaan tämän nuoria mitä suurimmassa määrin koskevan asian valmisteluun.

Ira Custódio

erityisasiantuntija, Lastensuojelun keskusliitto

Luetuimmat

Kommentoidut