Lukijalta: Lupavalituksilla ajetaan usein yleistä etua

Lyhyen ajan sisällä Kymenlaaksossa on kaatunut kaksi turvetuotannon ympäristölupapäätöstä. Näin kävi Haminan Summansuolla ja Kouvolan Sammalsuolla pitkälti Luonnonsuojeluliitto Kymenlaakson vaikutuksesta. Summansuolla valittajia oli useampia, Sammalsuolla kaksi.

Ympäristölupapäätöksistä valitetaan, mikäli luvan asettamat rajat toiminnalle eivät ole riittävät tai ne ovat epäselvät. Oikeus punnitsee valituksen perustelut. Muutoksenhakua ei tehdä sen takia, että ei satu pitämään luvitettavasta toiminnasta. Myös luvanhakijat itse valittavat. He ovatkin suurin ympäristölupapäätöksistä valittavien ryhmä.

Luvanhakijat ovat suurin ympäristölupapäätöksistä valittavien ryhmä.

Luvassa tulee antaa tarpeelliset määräykset ympäristöä pilaavan haitan pitämiseksi kohtuullisena. Rajojen asettamiseksi tarvitaan selvityksiä. Selvityksiä tarvitaan, jotta rajat perustuisivat faktoihin.

Summansuon ja Sammalsuon lupien kumoutumisen syynä oli, että lupapäätöksissä ei oltu otettu huomioon kaikkia lain edellyttämiä seikkoja. Myös lupahakemukset olivat puutteellisia. Niiden taustalla ei ollut riittäviä selvityksiä. Tämän takia turpeenoton vaikutuksia Summansuon luontoarvoihin tai Sammalsuon alapuoliseen vesistöön ei tunnettu tarpeeksi.

On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että turvetuotannon lupahakemuksissa on puutteita esimerkiksi ympäristövaikutusarviossa, alapuolisen vesistön tuntemuksessa, näkemyksessä vesienkäsittelyjärjestelmän toiminnasta, kohteena olevan suon luontoarvojen tuntemuksessa ja muissa seikoissa, joilla pitäisi olla merkitystä lupaharkinnassa.

Mikäli lupa myönnetään puutteellisen hakemuksen seurauksena, toiminta voi olla luvasta huolimatta lainvastaista. Esimerkki tapauksesta, jossa oli puutteellinen hakemus ja huono lupapäätös, on Vapon Haukkasuo Kouvolassa. Haukkasuon kemiallisen vesienkäsittelyn vaikutuksesta Summanjoen Sippolanhaaran Silmunjoesta on hävinnyt äärimmäisen uhanalainen meritaimen.

Valittaminen on yhteisen hyvän ja laillisuuden puolustamista, kun muutakaan keinoa ei ole. Toiminnalla on silti huono maine. Valituksentekijällä on usein laajempi käsitys yleisestä edusta kuin elinkeinoelämällä tai poliitikoilla. Ne perustelevat luvantarvetta monesti seikoilla, joita lupamenettelyssä ei edes käsitellä, kuten ”työllisyydellä” tai ”talouskasvulla”.

Tällaiset puheet luovat vaikutelman, että luvasta valittaminen on haitantekoa elinkeinoelämää kohtaan, vaikka ympäristölupajärjestelmä on yhteiskunnan säätelykeino toiminnalle, jossa pilataan luontoa. Luvassa määritetään, kuinka paljon luontoa saa pilata. Mikäli pilaamista ei rajoitettaisi mitenkään, tilanteesta kärsisivät ennen pitkää nekin, joiden mielestä vain talous on tärkeää.

Pekka Raukko, puheenjohtaja, Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri