Lukijalta: Biotalous rajoittaa Suomen ilmastopolitiikan liikkumavaraa

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n uusin raportti julkaistiin 8.10. Tutkijoiden keskeinen viesti on, että ilmaston lämpeneminen yli Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen rajan lisää huomattavasti riskejä luonnolle ja ihmiselle. Paras keino saada ilmakehää lämmittäviä kasvihuonekaasuja pois taivaalta on käyttää hiilinieluna ja hiilivarastona metsää.

Päähallituspuolueiden ministereistä Juha Sipilä (kesk.) huolestui, Petteri Orpo (kok.) väisteli ja Kimmo Tiilikainen (kesk.) selitteli. Roolitusta tarvittiin, sillä hallituksen johdolla Suomi tinkasi viime vuonna EU:lta kiintiön metsien lisähakkuille. Suomen tähtäin on ilmaston lämpenemisen rajaamisessa kahteen asteeseen. Olemme siis IPCC:n varoittamalla yli 1,5 asteen nousun tiellä.

Ministereistä Juha Sipilä (kesk.) huolestui, Petteri Orpo (kok.) väisteli ja Kimmo Tiilikainen (kesk.) selitteli.

Suomen kyseenalaisten ilmastovalintojen taustalla on biotalous. Vaikka tarkoitus on hyvä, biotalous liittyy jokaiseen vakavimpaan ympäristöongelmaan. Biotalous rajoittaa Suomen liikkumavaraa ilmaston ohella myös luonnon monimuotoisuuden sekä vesistöjen suojelussa. Viime vuonna puuta kaadettiin enemmän kuin koskaan ja hakkuut vielä lisääntyvät tulevina vuosina. Kaakkois-Suomessa hakkuut pienentävät jo metsien hiilinielua.

Alati yleistyvät hakkuuaukot kuvaavat lahjomattomasti Suomen valintoja ilmastonmuutoksessa. Suomi hakkaa metsiään ja pienentää niiden hiilinielua samaan aikaan, kun globaali ilmaston lämpeneminen pitäisi saada hallintaan. Missä on Suomen huoli maineestaan kansainvälisen yhteisön silmissä tällä kertaa?

Viime viikolla Sitra toi julki Suomen suuret ongelmat saada liikenteen päästöt laskuun EU:n vaatimusten mukaisesti. Liikenteen päästöt vuodessa ovat samaa luokkaa kuin EU:lta saadun lisähakkuukiintiön vaikutus ilmastolle. Kumpi käy helpommin, uusia maamme ajoneuvokanta vai pienentää metsänhakkuita? Ministerien vastaus on uusia ajoneuvokanta.

Mutta poliitikot eivät ole tyhmiä. He tietävät, että ympäristöasioissa päätöksentekijöihin ei kohdistu todellista painetta median eikä kansan taholta. Siksi ministeri Orpo voi itse todeta, että poliitikkojen tulisi tehdä enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Poliitikot lopulta määrittävät, mikä on tarpeeksi ilmaston ja muun ympäristön tilaa koskevissa toimissa. Tyypilliselle poliitikolle ympäristö tulee kaukana talouden ja työllisyyden jäljessä. Näin on, koska tyypilliselle äänestäjälle järjestys on sama.

Politiikasta IPCC:n raportissakin on kyse. Se on tutkijoiden viesti päätöksentekijöille. Poliitikot päättävät, ovatko raportin viestit totta.

Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri ry

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet