Lukijalta: Kotihoidon työntekijöiden ja hoidettavien tilanteesta

Kotona asumisen mahdollistava kotihoito on hyvä asia, mutta kun kunto heikkenee, niin tule piste, jossa se ei enää ole vanhuksen asianmukaisen hoidon hyväksyttävä vaihtoehto. Viimeaikainen keskustelu kotihoidosta on tuonut esille siinä olevia ongelmia, joiden ratkaiseminen on mahdollista vain, jos tunnustetaan se tosiasia, että kotihoidossa on vanhuksia, jotka tarvitsevat erilaisen hoitomuodon.

Perheessäni on vanhus, joka asui yksin ja sairastaa monenlaisia sairauksia muistisairauden ja liikuntarajoittuneisuuden lisäksi. Kahden vuoden ajan me läheiset katsoimme ettei hän voi enää asua turvallisesti kotona vaikka kotihoito käy useasti päivän aikana. Siihen ajanjaksoon (ja sitä ennen) tuli lukuisa määrä sairaalajaksoja, ambulanssimatkoja, kaatumisia ja intervallijaksoja.

Koska toivoimme hänelle palveluasuntoa, meidän tuli pitää palaveri vanhuksen kotona, johon saapui Kymsoten edustaja, hän tapasi vanhuksen ensimmäisen kerran ja esitti vanhukselle kysymyksiä sellaisessa muodossa, että sai haluamiaan vastauksia. Kotihoidon edustaja oli läsnä, mutta hänellä ei ollut mielipidettä (eli ei voinut ottaa asiaan kantaa).

Palaverin jälkeen alkoi kahden viikon seurantajakso hoidon tarpeesta ja seurantajakson jälkeen oli uusi palaveri, jossa luettiin pisteitä ja todettiin etteivät pisteet ole riittävät palveluasumiseen. Yhdessä palaverissa myönnettiin palveluseteli, joka tarkoitti, että me läheiset yritämme löytää vapaan palveluasunnon, johon vanhuksen tulot tukien ja palvelusetelin kanssa riittää. Etsinnässä kävi selväksi, ettei sellaisia paikkoja ollut vapaana, ja jokaiseen paikkaan oli hakemuksia jonossa paljon.

Pitkän päivätyön aikanaan tehnyt vanhus sai kahden vuoden ”palaveripyörityksen” jälkeen uudeksi kodiksi ns. palveluasunnon. Hänen vointinsa koheni ilmeisesti säännöllisen ateriarytmin, lääkkeiden jaon yms. ansiosta. Puolen vuoden asumisen aikana ei ole tarvittu yhtään sairaalajaksoa eikä ambulanssikyytiä.

Vanhuksemme ansaitsevat turvallista arkea, johon ei kuulu yön viettäminen lattialla kaatumisen jälkeen, ruoka- ja lääkejakelun odottaminen tai yön viettäminen peloissaan oman onnensa nojassa. Turvaranneke hälyttää apua vain jos siihen osaa painaa.

Kotihoidon työntekijät ovat mahdottoman tehtävän edessä, ellei tunnusteta sitä tosiasiaa, että kotihoidossa on asiakkaita, jotka eivät sinne enää kuulu vaan tarvitsevat turvallisen asumiseen palveluasunnon.

Oletan, että yhdessä kotihoidon, palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen kenttätyötä tekevien työntekijöiden kanssa pohtien löydetään oikeanlainen asumismuoto jokaiselle hoitoa tarvitsevalle. Oikea hoitomuoto tulee kuitenkin kokonaisuudessa edullisemmaksi ja tuo turvallisen loppuelämän vanhukselle sekä asiallisen työpaikan hoitajille. Tämä tulisi päättäjien huomioida, kun olette valmiit lakkauttamaan palveluasumisen sekä tehostetun palveluasumisen paikkoja kustannussyistä tarkemmin tutkimatta asiaa.

Arvostetaan hoitotyötä ja vanhuksiamme

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.