Lukijalta: Lapsen etu unohtuu loma-ajan hoitojärjestelyissä

Tuleva hiihtoloma näkyy varhaiskasvatuksen puolella toimintaa supistavana, koska hoitoon tulevia lapsia on huomattavasti vähemmän. Se tarkoittaa sitä, että monet yksiköt menevät kiinni loman ajaksi ja hoitoa tarvitsevien lasten hoito järjestetään lomaviikolla päivystävässä päiväkodissa.

Emme pystyneet töidemme takia järjestämään 6-, 5- ja, 2-vuotiaille lapsillemme lomaa. Tuttu päiväkoti menee kiinni ja meille osoitettiin päiväkoti, jossa lapsemme ovat loman ajan. Kukaan tuttu varhaiskasvattaja ei lähde mukaan lomahoitoon (vaikka työntekijää oli tarjottu) ja sisarukset on erotettu, pienin 2-vuotias on eri ryhmässä. Pieni lapsi joutuu eroon tutuista ja turvallisista aikuisista, omasta ympäristöstään, jossa on juuri oppinut toimimaan sekä tutuista leikkikavereista ja kaiken lisäksi omista veljistään, jotka olisivat pystyneet tuomaan turvaa ja tukemaan tässä tilanteessa. Tätä perusteltiin ikätasoisen toiminnan tarjoamisella.

Nyt on kyse vain yhdestä viikosta. Se on kuitenkin pitkä aika lapselle, joka kokee turvattomuutta ja hämmennystä muutoksen edessä. En yhtään epäile, etteikö töissä olisi lämminsydämisiä ammattilaisia, mutta lapseni ei tunne heitä.  Kouvolan VASU 2017 tuo esiin sen, että lapsen mielipiteen selvittäminen on tärkeä osa lapsen osallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Selvittäminen ei ole vaikeaa tässä tapauksessa, toivottavasti lapseni aloitteet myös tulevat kuulluksi.

Ymmärrän taloudellisen näkökulman ja hoidon keskittämisen. Sen taas pitäisi olla selvää lapsien siirtyessä lomahoitoon tuntemattomaan paikkaan, että aina joku tuttu ja turvallinen aikuinen siirtyisi mukana. Yksiköiden lapset yhdistyvät loman ajaksi, mutta sen tulisi koskea myös henkilökuntaa. En ymmärrä, että sisarukset erotetaan viikon ajaksi. Joitakin vuosia sitten on varhaiskasvattajien ammattitaito riittänyt työskentelemään sisarusryhmissä – riittäisi epäilemättä edelleen.

”Jatkuvaan parantamiseen liittyy omien toimintatapojen pohtiminen; Miksi toimimme juuri niin kuin toimimme, olisiko joku muu tapa mielekkäämpi ja tuloksellisempi?” (Kouvolan VASU 2017) Ehdotan tähän seuraavaa korjausta: ”Miksi toimimme juuri niin kuin toimimme, onko meillä varmasti keskiössä lapsi, hänen tarpeensa ja etunsa?”
 
Tuula Huhtinen, lastenohjaaja, Kuusankoski