Lukijalta: Kokonaan rauhoitettua kangasvuokkoa on revitty maasta Naukiossa

Männikköisten kangasmetsien, varsinkin harjujen, keväinen kaunistus kangasvuokko on ollut ihmisille tuttu jo kauan. Kun Suomeen saatiin luonnonsuojelulaki vuonna 1923, todettiin pian, että kangasvuokko tarvitsee lain suojaa, ja sen kaupittelu kiellettiin vuonna 1926. Laji rauhoitettiin kokonaan vuonna 1952, eikä sitä saa poimia eikä siirtää. Siirtoyritykset ovat siis laittomia, mutta myös tyhmiä, sillä yleensä siirto epäonnistuu ja sen seurauksena kangasvuokko ei kasva sen enempää vanhalla kuin uudellakaan paikalla. Maljakossa kangasvuokko kuihtuu nopeasti.

Kuusankoskelta on viime päivinä tullut tietoja siitä, että kangasvuokon rauhoitusta ei vieläkään kunnioiteta, vaikka se on ollut voimassa jo 67 vuotta. Naukiosta on kaivettu kangasvuokkoa ja Sairaalanmäellä se on revitty maasta. Tällainen toiminta on lainvastaista ja vastuutonta. Se vaarantaa komeimman kevätkasvimme säilymisen tällä alueella.

Siirtoyritykset ovat siis laittomia, mutta myös tyhmiä, sillä yleensä siirto epäonnistuu.

Siirtoyritysten lisäksi kangasvuokkoa ovat vähentäneet soranotto ja rakentaminen sekä kasvupaikkojen muuttuminen, esim. rehevöityminen. Sen sijaan metsänhakkuu ei automaattisesti hävitä kangasvuokkoa, jos se otetaan huomioon hakkuuta suunniteltaessa ja tehtäessä.

Eläin- ja kasvilajien uhanalaisuutta arvioitaessa kangasvuokon uhanalaisuus on jatkuvasti tiukentunut. Ensimmäisessä eli vuoden 1985 arvioinnissa se ei ollut ollenkaan mukana uhanalaisten lajien luettelossa. Vuonna 1991 se arvioitiin alueellisesti uhanalaiseksi Uudellamaalla. Sittemmin se on sijoitettu valtakunnallisesti vaarantuneiden luokkaan, niin myös tuoreimmassa, tänä vuonna julkaistussa arvioinnissa.

Suomessa kangasvuokko on kaakkoinen laji. Sitä on jonkin verran Uudellamaalla, Hämeessä, Keski-Suomessa, Savossa ja Pohjois-Karjalassa, mutta valtaosa suomalaisista kasvupaikoista on Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Kuusankoskella sitä on löytynyt ainakin 40 paikasta, mutta näistä vain kymmenestä on tuoreita tietoja. Niissä kaikissa määrät ovat kovin pieniä, mistä voi aiheutua pölytyksen epäonnistuminen ja kasvupaikkojen vähittäinen autioituminen. Muualla nyky-Kouvolan alueella tilanne on samantapainen. ”Kanta-Kouvolan” kasveja tutkinut Jorma Taarna mainitsi, että kaikista hänen tietämistään paikoista kangasvuokko on hävinnyt, mutta pari paikkaa lienee vielä jäljellä. Jaalassa ja Valkealassa on yhä joitakin runsaita esiintymiä.

Kukka on kaunein omassa luonnonympäristössään. Vetoan kaikkiin kouvolalaisiin, että kangasvuokon annettaisiin kasvaa rauhassa, jotta se säilyisi kaikkien keväisessä luonnossa liikkujien ilona ja tulevaisuudessakin osana monimuotoista luontoamme.

Jukka Airola, puheenjohtaja, Pohjois-Kymen luonto