Lukijalta: Kohtaamisia on tärkeä pehmentää hymyllä ja ystävällisyydellä

Hyvää huomenta. Kello on kuusi aamulla. Tulin juuri postilaatikoilta lehtiämme hakemasta. Heittelin samalla lumilapiolla kevyet yölliset pyrylumet laatikkorivin edestä. Ne oli tietä puhdistanut auratraktori siihen työntänyt jo viideltä. Nähtävästi traktorin kuljettajan työsopimuksessa ei ole mainintaa postilaatikoista, vaikka hän muuten hoitelee kiitettävästi viereisen vanhainkodin kulku-urat.

Postipoika ajoi siihen autollaan. Tervehdin häntä iloisesti, mutta eipä vastannut. Auttelin laatikoiden kansien nostamisessa. Sain samalla ihan ansaitut moitteet, kun yhdestä naapurin laatikosta puuttui ulkopuolelta nimi. Lähti moikkaamatta. Postilaatikoiden ohi käveli vielä nuori nainen työpaikkaansa. Tervehdin häntä, mutta nähtävästi Me too on tehnyt tehtävänsä. Hän ei edes päätä kääntänyt eikä vastannut.

Olen 80-vuotias entinen kansakoulunopettaja ja matemaattisten aineiden lehtori. Meitä 60-luvun ylioppilaita koulutettiin Jyväskylässä maatalous-Suomen opettajiksi. Meikäläinenkin katupoika Kouvolasta oppi, miten tärkeää on pehmentää kohtaamisia hymyllä ja ystävällisyydellä.

Näin asiat ennen sujuivat.

Kari Tuomi, Jaala

Uusimmat uutiset