Lukijalta: Kouvola on hyvä paikka elää ja olla

On kaunis alkusyksyn päivä. Katselen Pikku-Palomäen kerrostalon seitsemännen kerroksen ikkunasta avautuvaa maisemaa. Rauhallinen kuusikko aina Lehtomäkeen asti. Tämä on ollut maisemani jo toistakymmentä vuotta, aina siitä asti kun eläkkeelle jääneenä muutin tähän vaimoni synnyinkaupunkiin. Tähän maisemaan, tähän kaupunkiin olen hiljalleen kasvanut sisälle, tullut osaksi sitä ja se osaksi minua. Levoton kulkija, usein maisemaa vaihtanut, on tullut kotiin.

Aiemmin ajattelin, että viettäisin eläkevuoteni synnyinjärveni Päijänteen rannoilla. Se ajatus on kuollut vuosien vieriessä. Nyt tiedän, paikkani ja kotini on täällä.

Löysin täältä ne "äidin kasvot", joita tietämättäni olen etsinyt.

Olen koko elämäni ajan maisemaa vaihtaessani halunnut tutustua uuteen kotiseutuuni, sen luontoon ja ihmisiin; tässä järjestyksessä. Yrityksistäni huolimatta en ole osannut henkisesti kotiutua. Matkani varrelle on jäänyt paljon hyviä muistoja ihmisistä, luontokohteista ynnä paljosta muusta. Mutta on jäänyt myös kalvava tietoisuus paikattomuudesta, kuulumattomuudesta.

Miksi sitten tästä maisemasta, tästä paikasta on tullut kotini? Viimeisintä syytä täällä viihtymiseeni en varmaan pysty selvittämään. Jotakin osaan kuitenkin sanoa. Täälläkin olen kulkenut lukemattomat kerrat luonnon helmoissa. Olen ihaillut Heisanharjua, olen kuunnellut Kiehuvan Myllypuron iloista solinaa, olen retkeillyt Repoveden halki ja poikki, olen kuunnellut satakielen laulua Mustilan Arboretumissa, seisonut mahtavan Kymen rannoilla. Olen tykästynyt Niivermäen suojelualueeseen aivan kaupungin kupeessa, olen kulkenut lähes kaikki kaupunkini luontopolut ynnä paljon muuta.

Iso asia viihtyvyyteeni on ollut myös sillä, että olen voinut kasvattaa ja hoitaa kauniit kukkamaat kerrostaloni pihalle. Sen on mahdollistanut yli kymmenvuotinen puheenjohtajuus hienossa taloyhtiössämme. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn saan katsella kukkien väriloistoa. Niistä jokainen on ystäväni ja jokainen kertoo omaa tarinaansa.

Iso merkitys on ollut myös sillä, että olen löytänyt paikkani ihmisten joukossa. Olen saanut tehdä rakastamaani vapaaehtoistyötä toimimalla muun muassa SPR:n ystäväpalvelussa vuosien ajan. Monet ilot ja itkut on koettu yhdessä. Kaikki nuo kohtaamiset ovat tuoneet päiviini elämisen maun.

Loppupäätelmänä voin vain todeta, Kouvola on hyvä paikka elää ja olla. Löysin täältä ne "äidin kasvot", joita tietämättäni olen etsinyt. Näiden kasvojen lähellä toivon myös lähtöhetkeni kerran koittavan.

Kalevi Riikonen, Kouvola

Luetuimmat