Lukijalta: Kouvolasta Suomen Hull

Millaista on kulttuurielämä tulevaisuuden Kouvolassa? Miten Kouvola parhaiten edistää elävää, vetovoimaista kulttuuritoimintaa ja samalla hyvinvointia, matkailua ja kuntakuvan rakentamista? Vastaus on; toimimalla täysin päinvastoin kuin mitä nyt on vaarassa käydä.

Nyt jos koskaan Kouvolalla on hetki kääntää tilanne voitoksi – ja yhteiskehittelyn avulla luoda Kouvolasta Suomen Hull. Pohjoisenglantilainen Hullin kaupunki oli 2000-luvun alussa synonyymi taantuvalle moniongelmaiselle teollisuuskaupungille. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hull on Britannian kulttuurikaupunki. Rohkeat teot ovat tuoneet kaupunkiin monialaisia osaajia – osaajat taas investoijia. Yritystoiminta on noussut huikeaa vauhtia.

Viime vuosikymmenten aikana aineettomasta pääomasta on tullut uusi keskeinen tuotannontekijä. Luovuus ja monialainen yhteistyö ovat työkalut kasvuun. Kansantulostamme kulttuuritoimiala tuottaa noin 3 %, mikä on enemmän kuin esimerkiksi elektroniikka- tai paperiteollisuuden, metsätalouden tai hotelli- ja ravintola-alan osuudet. Positiivisten taloudellisten vaikutusten lisäksi kulttuuripalveluilla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia terveyteen, sosiaalisen hyvinvointiin, oppimiseen, jopa yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen.

Myös uudistettu kuntien kulttuurilaki painottaa tätä monialaista yhteistyötä. Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Kunnan asukkailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan kulttuuritoimintaan ja sitä koskevan päätöksenteon valmisteluun.

Kouvolan kaupungin budjetissa kulttuurin osuus on 2,02 %. Ilman kirjastoja, museota ja kulttuuritaloja ns. yleisen kulttuuritoiminnan osuus on 0,6 %. Ymmärrän sen, että jos rahapussi alkaa miinusmerkillä, on tyhjästä paha ottaa. Ymmärrän myös yhteiset talkoot. Mutta onko lyhytnäköinen säästö muuta kuin osittainen itsemurha?

Kulttuuripalveluiden tuottamiseen kunnat saavat valtionosuutta. Jos toimintoja joudutaan olennaisesti supistamaan, myös toimintoihin kohdistettu valtion tuki automaattisesti laskee vastaavassa suhteessa. Kouvolassa suurin osa taidelaitoksista toimii jo valmiiksi aliresursseilla. Kulttuurista ei tule sellaisia säästöjä, jotka riittäisivät paikkaamaan sote-puolen menojen kasvua.

Kiinnostaisi laskelma, joka todentaa sen tulevaisuudessa liikkumatta jäävän rahan esim. kymmenen vuoden sektorilta, jos lähtökohtana on näiden elävien kulttuuritoimijoiden teloitus. Tapahtumien sekä muun sisällön alasajon myötä jää liikkumatta sekä kaupungin sisäinen että ulkoinen raha mm. ravintoloiden, hotellien, taksien ja monen eri alan ammattilaisen osalta. Lisäksi laskelmaan voi laittaa ne muuttotappiot, joita taiteen ja kulttuurin alan ammattilaisten poismuutto tuo. Moni taiteilija tekee oman taidetyönsä ohella opetustyötä, eli vaikutus on suoraan myös lapsiin, nuoriin, harrastajiin ja erityisryhmiin.

Kulttuuri on osa arkea, elämäntapaa, kotiseutua, harrastuksia, työtä – asioita, joita rakastamme. Vertailu ja vastakkainasettelu on turhaa. Isoin yhteinen haastaja on koronakriisi. Kriisin jälkeen tarvitsemme entistä enemmän henkistä pääomaa, yhteisöllisyyttä, merkityksellisyyttä – iloa ja elämänhalua. Näiden ollessa kunnossa, pyörii myös työllisyys, kilpailukyky ja talous.

Piia Kleimola

Projektipäällikkö, Xamk

Luetuimmat

Uusimmat uutiset