Lukijalta: Opettajat ovat laadukkaan varhaiskasvatuksen tae

Suomalainen koulutus- ja kasvatusjärjestelmä nauttii kansainvälistä arvostusta korkean osaamisen ja opettajankoulutuksensa ansiosta. Peruskoulunsa päättävät ovat sijoittuneet Pisa-tutkimuksissa maailman lahjakkaimpien kärkijoukkoon.

Edellytykset tulevalle koulumenestykselle kylvetään varhaiskasvatuksessa. Aiemmin Suomessa puhuttiin päivähoidosta. Lain mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.

Pedagogiikka tarkoittaa tapaa, jolla opetus järjestetään, sekä sen kasvatuksellisia periaatteita. Jokaisen lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta, arvioinnista ja kehittämisestä vastaa varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden omaava henkilö.

Varhaiskasvatus on moniammatillista: päiväkodeissa työskentelee varhaiskasvatuksen lastenhoitajia, varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden saaneita sosionomeja sekä pedagogiikan ammattilaisia – varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaidon ja korkean koulutustason on todettu olevan keskeisimpiä varhaiskasvatuksen laatutekijöitä.

Pedagogisen opettajakoulutuksen saaneita henkilöitä tulee päiväkodeissa olla riittävästi, koska tutkimusten mukaan vain sillä pystytään turvaamaan varhaiskasvatuksessa riittävän hyvä laatu. Tutkimuksissa on osoitettu, että henkilöstön koulutustasolla on merkitystä lasten kehittymisen ja oppimisen näkökulmasta. Uudessa varhaiskasvatuslaissa tämä on huomioitu nostamalla varhaiskasvatuksen opettajien määrää sekä henkilöstörakenteen koulutustasoa.

Fiksu kunta huomioi uuden lain tavoitteet henkilöstöä rekrytoidessaan – ja maksaa opettajille kilpailukykyisen palkan.

Varhaiskasvatuslaissa painotetaan erityisesti pedagogiikkaa, siksi tarvitaan enemmän varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen saaneita henkilöitä. Vuonna 2014 koko henkilöstöstä 18 prosentilla oli varhaiskasvatuksen opettajan koulutus ja yhä suuremmalla osalla varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä toimivista jokin sosiaalialan- ja terveysalan koulutus.

Yliopistollisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen tiivis yhteys muuhun opettajankoulutukseen mahdollistaa yhteistyön muiden opettajaksi valmistuvien kanssa sekä jatkumon varhaiskasvatuksesta perusopetukseen yhteisten opintojen myötä, jo koulutusvaiheessa. Tämä on tärkeää lapsen opinpolulla etenemistä ajatellen. Se tukee lapsen elinikäistä oppimista sekä madaltaa asteelta toiselle siirryttäessä nivelvaiheita.

Pienten lasten saama korkeatasoinen, pätevien opettajien antama varhaiskasvatus on tutkimusten mukaan tehokas syrjäytymisen ehkäisijä ja lapsen tulevan oppimisen varmistaja. Tästä syystä arjessa ajoittain esiintyvät tasapäistävät puheet ”samaa työtä tekevistä tarhantädeistä” väheksyvät lasten oikeutta uuden varhaiskasvatuslain mukaiseen kelpoisten opettajien antamaan varhaiskasvatukseen ja ovat näin ala-arvoisia ja koulutusta väheksyviä.

Päiväkodeissa tarvitaan monialaista osaamista, mutta vain opettajat ovat laadukkaan varhaiskasvatuksen tae. Varhaiskasvatuksen opettajat pitää nähdä pedagogiikan ammattilaisina muiden opettajien tavoin.

Fiksu kunta huomioi uuden lain tavoitteet henkilöstöä rekrytoidessaan ja suosii varhaiskasvatuksen kandidaatteja ja maistereita – lasten edun vuoksi – ja maksaa opettajilleen kilpailukykyisen palkan. Lisäksi kunta huolehtii, että sillä on riittävästi varhaiskasvatuksen erityisopettajia.

Tuomas Riikonen, alueasiamies, OAJ Kymenlaakso