Lukijalta: Kuolemaan tuomittua paikallishistoriaa Kuusankoskella – "Älkää esittäkö torsoa pylvään paikalle"

Kuusankosken ulkopuolellakin tunnetuksi tullut harvinainen kaupunkikulttuurissa näkyvä rakennelma on betonipylväs numero 7.

Pylvään säilyttämisen puolesta on monien vuosien ajan tehty paljon. Eri kansalais- ja kulttuuritahot näkevät pylvään kuuluvan arvokkaana paikallisena osana teollisuusyhdyskunnan pysyvään maisemankuvaan.

Olen viimeksi 15.9.2019 kirjoittanut pylväästä. Silloin ihmettelin kaupungin lausuntoa, jossa mainittiin, että pylväällä ei ole perustuksia. Pylvään rakennepiirustuksessa pylvään juuressa näkyy pohjalaatta ja siihen liittyvä antura. Voisi sanoa, että meille hallintoalamaisille on valehdeltu.

Tietämäni mukaan betonipylvään korjausmenetelmiä on useanlaisia aina injektoinnista pintakäsittelyihin. Korjaaminen maksaa. Onkin eri asia, miten arvostetaan mitäkin rahoituskohdetta.

Hyvinvointiin liittyy myös kulttuuriperinne. Ilman omaa historiaansa yhteisömme on katoamassa tuntemattomaan.

Kunnan tulee lain mukan huolehtia asukkaidensa hyvinvoinnista. Hyvinvointiin liittyy myös kulttuuriperinne. Ilman omaa historiaansa yhteisömme on katoamassa tuntemattomaan.

Seuratessani Kouvolan kunnallispolitiikan tekemistä teen vertailuja eri kustannusten välillä. Esimerkiksi pylväskustannus vastaan Kimolan kanava tai palloiluhallin vip-aitio. Kustannusten ero on valtava. Siis mikä on oikein? Eikö kulttuurilla olekaan oikeastaan kuin roposen arvo.

Lopuksi tekniselle virastolle: Älkää esittäkö torsoa pylvään paikalle. Se on hävettävää kulttuurimuiston pirstomista.

Ilkka Hyvärinen, Kuusankoski