Lukijalta: Ikävä Repoveden riippusiltaa – Uudessa ei ole jälkeäkään vanhan sillan romantiikasta

Ei ollut Repovesi enää entisellään. Jotakin olennaista oli poissa. Mielikuvissani Repovesi ja sen riippusilta kuuluivat erottamattomasti yhteen. Kuvittelin, että näin ajattelee moni muukin. Ei sitten niin ollutkaan. Rikkoutuneen tilalle ei rakennettukaan riippusiltaa, tehtiin aivan jotakin muuta.

Kun kävelin muutama päivä sitten ensi kertaa uuden sillan yli, mieleni oli turta. Raskasoloinen, kovapintainen, vinoon rakennettu ei antanut minkäänlaista elämystä. Vanhan sillan romantiikasta ei ollut jälkeäkään.

Ei edes heräävän luonnon kauneus, ei alla olevan veden sinisyys, ei mikään tuntunut enää samanlaiselta. Teki mieli huutaa yli selkien ja metsien: miksi menitte tekemään tämän.

Perustelevat ratkaisua huoltotoimilla. Haluaisin nähdä sen ajopelin, jolla tavaraa kuljetetaan Lapinsalmen sisääntuloalueelta riippusillalle. Niin vaikea maastollisesti tuo väli on. Mitä sitten tulee sillan kestävyyteen, olisi varmasti pystytty rakentamaan riippusilta, joka olisi ollut käyttäjäturvallinen.

Teki mieli huutaa yli selkien ja metsien: miksi menitte tekemään tämän.

Tavallisia siltoja, jollaiseksi luokittelen uuden sillan, on maa pullollaan. Lähimmät riippusillat ovat sen sijaan, jos eivät kokonaan poissa, niin ainakin hyvin harvassa koko eteläisessä Suomessa. Meillä kouvolalaisilla sellainen oli, vaan ei ole enää. Kun Iitinkin upea riippusiltahanke ammuttiin Kymijoen pohjaan, on melkoisen orpo olo.

Toinenkin huomio Repovedeltä kannattaa nostaa esiin. Ketunlenkistä on tullut suosittu reitti kapulalosseineen kaikkineen. Se on tehty lähes koko matkalta helposti kuljettavaksi.

Mutta mikä on tämä kivilouhikko Kapiaveden itärannalla kohoavan vuoren kupeessa? Pitkä matka yli terävien kivien aivan veden rajassa. Onko jossakin taulu, joka varoittaisi tuosta louhikosta? Voiko louhikon kiertää jostakin? Jos voi, miksei siitä ole selviä opasteita?

Vastaani kohti louhikkoa tuli muun muassa nuori äiti kantaen muutaman kuukauden ikäistä pienokaista sylirepussaan. Yksikin pieni lipsahdus terävillä kivillä, ja jälki olisi ollut tuhoisaa.

Kalevi Riikonen, Kouvola

Luetuimmat