Lukijalta: Julkisrahoitteisen toiminnan pitää olla julkista

Kunnallisen päätöksenteon tulee olla rehellistä ja avointa. Kuntalaisen oikeuksiin kuuluu saada tietää, mihin yhteistä rahaa käytetään, kuinka paljon sitä käytetään ja mitä lisäarvoa kullakin satsaukselle on tarkoituksena saada. Toiminnan pitää olla julkista ja totuuden kestävää.

Ei voi olla niin, että epämääräisesti puuhastellaan hämärissä projekteissa tai ”tulevaisuusinvestoinneissa” ilman että kuntalaiset tietävät lainkaan mistä on kysymys.

Usein on niin, etteivät kunnalliset päättäjät itsekään ymmärrä, mistä on lopulta kysymys. On vaan naiivisti uskottu lobbaajien taivaanrantamaalailuja ja sitten päätetty heittää julkista rahaa tuntemattomaan kankkulan kaivoon.

Kunnallisessa päätöksenteossa esiintyy korruptiota, jota tuttavallisesti hyvä veli -järjestelmäksikin kutsutaan, mutta valtaosa vahingollisista päätöksistä perustuu tietämättömyyteen ja kyvyttömyyteen hahmottaa kokonaisuuksia.

Kyse voi olla myös silkasta sinisilmäisyydestä ja vilpittömästä tahdosta saada yhteistä hyvää aikaiseksi. Syyt surkeille ratkaisuille ovat moninaisia, mutta olivatpa ne mitä tahansa, niiden pitää olla julkisia.

Rahan liikkumista ja sopimuksia piilotellaan kehitysyhtiöihin, että ne nauttisivat liikesalaisuuden suojaa. Näin päättäjä pesee kätensä vastuusta ja seiftaa nimensä syytöksiltä. Vetoaa salassapitovelvollisuuteen, kun totuus ei kestä päivänvaloa.

Oli julkisen rahan haaskaamisen syynä typeryys, sinisilmäisyys, välinpitämättömyys ja laiskuus tai suoranainen korruptio, se pitää saada julkiseksi: Nämä ihmiset näillä ohjeilla päättivät sijoittaa meidän kaikkien yhteistä rahaa tällaiseen asiaan, koska uskoivat tai väittävät, että siitä saadaan tällaista hyötyä.

Vaatimus asioiden julkisuudesta pitää kohdistua kaikkeen verokertymän käyttöön. Oli kyseessä sitten muutaman kymppitonnin hankinta tai ison rahan investointi, yhteistyösopimus, kohdeavustus tai julkinen virka.

Kunnan tehtävänä ei ole tehdä työpaikkoja, eikä kunnallisen päättäjän tehtävänä ole toteuttaa omia kunnianhimoisia ambitioitaan tai pönkittää poliittista uraansa.

Kunnalle on määrätty selkeät perustehtävät ja ennen kuin ne ovat kunnolla hoidetut, mihinkään luksukseen tai edes kivaan pikku extraan ei pidä käyttää euroakaan.

Siksi jokaisen kuluerän, josta osa on ehdottoman tärkeitä peruspalveluita ja osa täysin turhia rahareikiä, pitää olla julkinen kaikilta osiltaan.

Ei salailua, eikä kähmintää, vaan avointa ja julkista kunnallispolitiikkaa. Se vaatii päättäjiksi avoimia ja rehellisiä ihmisiä, joille kuntalaisten etu on ehdoton ykkösprioriteetti.

Janne Patjas