Lukijalta: Uuden kielen oppiminen ja uuteen kulttuuriin sopeutuminen on työläs ja raskas prosessi, johon helposti turhautuu, kirjoittavat maahanmuuttajien kotoutumiskouluttajat

Jussi Lopperi

Suomen kielen opiskelu on tärkeä vaihe kotoutumisessa.
Suomen kielen opiskelu on tärkeä vaihe kotoutumisessa.

Kouvolan Sanomat kirjoitti 15.12.2019 maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksesta. Haluamme kertoa kouluttajien näkökulman asiaan.

Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Kautta aikain on ollut opiskelijoita, jotka eivät ole kokeneet olevansa oikeassa ryhmässä tai heille sopivassa koulutuksessa. Aina on ollut myös niitä, joille jonkun opettajan opetustyyli ja -menetelmät eivät sovi.

Maahanmuuttajaopiskelijoillamme on hyvin erilaisia taustoja sekä oppimisvalmiuksia ja opiskelutaitoja. Uuden kielen oppiminen ja uuteen kulttuuriin sopeutuminen on työläs ja raskas prosessi, johon helposti turhautuu. Kielen oppiminen on rankkaa työtä, eikä ole olemassa sellaista taikatemppua, jonka avulla kielitaito kehittyisi ihan itsestään.

Erityisesti pakolaistaustaiset kokevat uuden kielen oppimisen turhana ja hyödyttömänä, sillä ensimmäisten vuosien aikana moni heistä suunnittelee palaavansa kotimaahan. Tällaisessa kriisiytyneessä mielentilassa ihminen ei todennäköisesti pysty näkemään koulutuksen tuomaa hyötyä, eikä selviytymään elämään kuuluvista haasteista.

Turhautuneisuus aiheuttaa turvattomuutta, ja jos henkilö ei kohtaa ja käsittele sitä tunnetta, se ottaa erilaisia muotoja, jotka ovat usein vahingollisia itselle ja ympäristölle. Usein vedetään esiin myös viimeinen kortti, maagiset sanat ”oma kulttuuri” tai ”rasismi”, joiden taakse halutaan piiloutua. Todellisuudessa tällaisella käytöksellä ei ole mitään tekemistä jonkun tietyn kulttuurin kanssa puhumattakaan rasismista, vaan näin henkilö ulkoistaa ongelmansa.

Kouluttajat ovat lähellä ja siksi heidät on helppo mieltää syyllisiksi kaikkiin ongelmiin, todellisiin ja kuviteltuihin.

On helpompi syyttää muita kuin koota oman elämänsä palapeliä. Kouluttajat ovat lähellä ja siksi heidät on helppo mieltää syyllisiksi kaikkiin ongelmiin, todellisiin ja kuviteltuihin. Olemme joutuneet tilanteisiin, joissa meitä on yritetty manipuloida ja vaikuttaa toimintaamme sekä näkemyksiimme.

Maahanmuuttajakouluttajina me kohtaamme päivittäin henkilöitä, joiden menneisyys sisältää traumoja ja nykyisyys on täynnä erilaisia pelkoja ja tuhansia kysymyksiä. Teemme työtämme sydämellä ja yritämme kasvattaa opiskelijoillemme siivet, ehkä aluksi heikot, mutta kuitenkin siivet. Aina emme onnistu. Olemme myös oikeita paholaisia, koska opetamme opiskelijoita noudattamaan sääntöjä, tekemään tehtäviä ja ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Puutumme myös poissaoloihin, joita erityisesti pakolaistaustaisilla voi olla eri syistä.

Lehtijutussa sanotaan, että koulutuksen järjestäjä on estänyt muslimiuskoisia opiskelijoita käyttämästä taukoja rukoilemiseen. Yksikään opiskelijamme ei voi väittää niin, sillä meillä on käytössä hiljentymishuone, eikä kukaan kouluttajista vahdi, mitä opiskelijat tekevät tauon aikana. Tietääksemme tämä huone rukousmattoineen koulun puolesta on ollut ahkerassa käytössä. Tosiaan, viime keväänä meillä oli eräs opiskelija, joka halusi muuttaa koulun lukujärjestystä rukoushetkiin sopivaksi. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin se, että rukoushetkillä ei ollut kiinteää aikaa.

Otsikosta ja tekstistä päätellen Kalevalasta kertominen Kalevalan päivänä on sama kuin Kalevalan käyttö oppikirjana. Joka vuosi 28. helmikuuta vietämme Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Valitettavasti emme lue Kalevalan tekstejä, mutta puhumme kyllä Elias Lönnrotin kokoaman kansalliseepoksen vaikutuksesta suomalaiseen kulttuuriin, näytämme Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia teoksia, mainitsemme Kiven Kullervo -näytelmän, kuuntelemme kanteleen soittoa.

Vietämme myös Suomen itsenäisyyspäivää, tutustumme suomalaiseen jouluperinteeseen, olemme jopa käyneet opiskelijoiden perheiden ja heidän lastensa kanssa kuuntelemassa joulun kauneimpia lauluja. Koulutuksessa huomioimme kaikki vuoden kiertoon kuuluvat suomalaiset juhlat sekä teemapäivät. Kerromme avoimesti miksi lippu on tangossa. Toteutamme kotoutumiskoulutusta kokonaisvaltaisesti, sillä kotoutumiskoulutuksen tarkoituksena on antaa avaimet uuteen elämään. Miten on mahdollista jättää suomalainen kulttuuri pois opetuksestamme?

Kouvolan Arffmanin toimipisteessä työskentelee kaksi maahanmuuttajataustaista henkilöä, joista toinen on ollut alalla yli 30 vuotta ja viimeiset 20 vuotta kotokoulutuksissa. Toinen on aloittanut kotoutumiskouluttajana 3 vuotta sitten, mutta jo ennen sitä toiminut suomen kielen kouluttajana muissa koulutuksissa.

Opettaja ei pysty vastaamaan kysymyksiin. Tämä on totta, opettaja ei pysty vastaamaan opiskelijan kysymyksiin silloin, kun opiskelijalla ei ole vielä riittävää kielitaitoa käsitellä ja ymmärtää joitakin kielioppiasioita.

Tekstin mukaan opettajat manipuloivat opiskelijoita palautteenantotilanteessa. Koulutusmoduulin päättyessä opiskelija antaa kirjallista palautetta koulutuksesta. Palautteen antaminen on todellakin vaikeaa, sillä kysymykset ovat usein epäselviä suomalaisillekin puhumattakaan maahanmuuttajista.

Opettaja joutuu selkokielistämään samoja kysymyksiä moneen kertaan, emmekä silti ole varmoja, että opiskelija on ymmärtänyt, mitä häneltä kysytään. Palautteessa on kuitenkin vapaan sanan kenttä, johon voi kirjoittaa omat toivomuksensa, kommenttinsa tai ehdotuksensa. Kouvolan TE-toimiston virkailijat ovat olleet mukana tarkkailemassa palautteiden ottoa.

Kouvolan Arffmanin kotoutumiskouluttajat
Tellervo Lysak, Riikka Tupamäki, Regina Büdi ja Hanna Pajari-Seppänen

Luetuimmat