Lukijalta: Iloista, osallistavaa ja turvallista koulun alkua

Kouvolan peruskoulut aloittavat syyslukukauden tiistaina 11.8. Koronaepidemian myötä tulleet erikoisjärjestelyt yhdistettynä opettajien lomautuksiin tekevät tästä lukukauden aloituksesta varsin poikkeuksellisen.

Kouluvuodet alusta saakka ovat jokaisen ihmisen kehitykselle ratkaisevia. Vuosi 2020 jää varmasti niin oppilaiden kuin opettajienkin mieleen. Esimerkkinä; nyt syksyllä opetusryhmät alakouluissa tulisi pitää erillään samanaikaisesti kuin yksi opettaja valvoo kahta ryhmää.

Yleisesti kuitenkin peruskoulun suuria opetusryhmiä tulisi pienentää. Liian suurissa ryhmissä yksilöllinen ohjaus jää vähäiseksi, koulurauhan ylläpito on vaikeaa, oppimistavoitteiden saavuttaminen kärsii ja opettajat uupuvat.

Tärkein vastuu lasten hyvinvoinnista kuuluu vanhemmille eikä vanhemmuutta voi ulkoistaa koulujen opettajille. Mutta myös kouluilla on vastuunsa. Iloiseen, hyviä tapoja korostavaan opetukseen tulee pyrkiä yhteistyössä huoltajien kanssa. Pätevät ja osaavat opettajat ovat onnistuneen opetustyön selkäranka. Innostunut, kannustava ja järjestyksen pitävä opettaja saa kunnioitusta ja ylläpitää oppimishalukkuutta.

Opettajille on taattava työrauha, jotta he voivat keskittyä perustyöhönsä, opettamiseen. Hallinnolliset tehtävät ja kehittämishankkeet tulisi pitää järkevissä mittasuhteissa. Ennen kaikkea opettajille on annettava mahdollisuus ylläpitää järjestystä ja puuttua kiusaamiseen. Opettajien auktoriteetti on palautettava. Koulukiusaaminen on vakava ongelma, ja moni kärsii kiusaamisen jäljistä koko loppuikänsä. Kiusaamiseen on puututtava paljon aiempaa terävämmin. Jos kiusaamista ei saada loppumaan, kiusaajan tulisi vaihtaa koulua, ei kiusatun.

Jokaisen lapsen tulisi saada koulussa onnistumisen kokemuksia. Koulun yksi tärkeimmistä tavoitteista on rakentaa oppilaalle hyvä itsetunto, myönteinen minäkuva ja realistinen käsitys omista taidoista sekä valmius pyytää apua tarpeen mukaan. Tämä ei valitettavasti toteudu kaikkien kohdalla. Oppilaat, joiden vahvuudet ovat muissa kuin lukuaineissa, usein kartuttavat koulusta itselleen pääsääntöisesti negatiivisia kokemuksia.

Jokaisen lapsen tulisi saada koulussa onnistumisen kokemuksia.

Opetuksen tulisi jatkossakin olla monipuolista ja sen on tuettava erilaisia taipumuksia. Erityisoppilaita ei pidä väkisin yrittää integroida normaaleihin luokkiin, vaan heille on tarvittaessa järjestettävä omaa erityisopetusta pienryhmissä. Opetus erityisluokalla on sitä tarvitsevan oppilaan oikeus ja etu. Painopiste on siirrettävä korjaavasta työstä ennaltaehkäiseviin toimiin. Koulussa tarvitaan enemmän oppimista tekemisen kautta, mahdollisuuksia keskittyä omiin vahvuuksiin ja kohdennettua tukea kunkin heikoilla alueilla.

”Elämänhallinnan” opetusta tulisi lisätä etenkin yläkoulussa, jotta nuoret oppivat huolehtimaan asioistaan sekä toimimaan työelämässä. Yksilölliseen opinto-ohjaukseen pitää yläkoulussa panostaa mietittäessä jatko-opiskeluvalintoja. Opetuksessa on käytettävä entistä enemmän avoimen oppimisympäristön mahdollisuuksia. Digitalisaatio ja kevään 2020 tuoma digiloikka ei kuitenkaan saa jatkossa olla itsetarkoitus, vaan väline oppimisen tueksi.

Ammatillisesta koulutuksesta on valitettavasti leikattu viime vuosina rankalla kädellä. Tämä on käytännössä tarkoittanut opetuksen vähentämistä. Koska laki ei säätele lähiopetuksen määrää ammattikouluissa, oppilaille voidaan tarjota itsenäisesti suoritettavia verkkokursseja tai muuta itsenäistä opiskelua. Kun vielä pari vuosikymmentä sitten ammattikouluissa opiskeltiin 38 tuntia viikossa opettajien ohjauksessa, nykyään lähiopetuksen määrä on enää 28 viikkotunnin tasoa ja muu opiskelu on opiskelijan omalla vastuulla.

Ammattikouluihin tulee turvata riittävä määrä sekä lähiopetusta että opettajia ja opintoohjaajia. Tavoitteet opettajien ja opinto-ohjaajien määristä suhteessa opiskelijamääriin tulisi huomioida ja myöntää tähän tarkoitukseen riittävät määrärahat. Kannan suurta huolta näiden ammattiosaajien kouluttamisesta ja osaamistason varmistamisesta, jotta yrityksille olisi tarjolla tulevaisuudessa osaavaa työvoimaa ja Kouvolan nuorilla työtä. Paras tapa tulevaisuuden työvoimapulan paikkaamiseen on kouluttaa nuoret ammatteihin, joissa heillä on jatkossa edellytykset työllistyä.

Riittävä kouluverkosto lähikouluilla edistää kestävää kehitystä ja läheistä yhteyttä luontoon,monimuotoisuutta, yksilöllistä opetusta yhteisöllisessä ilmapiirissä sekä alueiden elinvoimaisuutta. Lähikoulu ja hyvät toisen asteen opiskelumahdollisuudet ovat usein myös vetovoimatekijä paluumuutolle, ja tähän meidän tulee myös Kouvolassa panostaa.

Leo Lindström, piirisihteeri, Perussuomalaisten Kymen piiri