Lukijalta: Pelastaako humanismi maailman?

Aimo Ahti kirjoitti (KS 3.5.) ylevistä periaatteista, jotka pelastavat koronan jälkeisen maailman. Hän antaa roppakaupalla ohjeita, miten humanismin suloisuus ja kaikkivoipaisuus ratkaisee ihmiskunnan kohtalon. Samalla tulevat halveksituksi päämiehet, jotka vaalivat jopa oman maansa etuja.

Mielenkiintoista on, että monilla kivitetyillä presidenteillä on henkilökohtainen kristillinen vakaumus. Heitä tarjotaan diktatuurin perustajiksi. Ehkäpä olisi hyvä tutkia historiaa. Diktatuurien sekä totalitaaristen valtioiden syntyyn on monasti vaikuttanut kristinuskon hylkääminen.

Nykymaailman trendit eivät suosi Raamatun pitämistä presidentin pöydällä, vieläpä luettuna. Ylenkatsotaan laajoja neuvonantajajoukkoja, jotka eivät hehkuta humanismin autuutta. Kristillistä vakaumusta pidetään teatterina, ainakin rapakon takana. Suvaitsevaiset ihmiset käyttävät yleisesti haukkumasanoja fundamentalisti, nationalisti tai populisti. Usein Suomessakin näihin kohderyhmiin kuuluvat poliitikot tarjoavat kovin elämänmyönteisiä ja rakentavia mielipiteitä.

Moni humanisti kannattaa uuden uljaan maailman luomiseksi tähtäävää ideologiaa. Kauniita fraseologisia ajatuksia viljellään. Hienoa on olla osa globaalista maailmaa. Sitä hallitsee kaiken suvaitseva, ihmisen hyvyyttä korostava aatemaailma. Kaikki on tervetullutta, paitsi Raamattua arvostavat kristityt. Mitä on humanistin mielestä äärikristillisyys? Tai kristillisyys yleensä? Vaarallisia ääriuskonnollisia liikkeitä on toki, islamtaustaisia enimmäkseen.

Humanisti korostaa länsimaisen ihmiskuvan lähteneen antiikin ajattelusta. Sokrates, Aristoteles ja monet muut ovat suuria ajattelijoita. Eivät ole kuitenkaan niin suuria, että ajanlaskumme olisi heistä aloitettu. Jeesuksesta Kristuksesta se alkoi. Uskon, että hänen opetuksensa ja viisautensa ovat vaikuttaneet suomalaisuuteen enemmän kuin antiikin nerot. Näin ainakin takavuosina. Raamatun viisaudet eivät muutu, ne kestävät tämänkin ajan haasteet. Ei niitä kannata hyljätä.

On hienoa heitellä komeita ajatuksia ja pitää humanismia niiden täyttäjänä. Solidaarisuus, kriittinen ajattelu, inhimillisen moninaisuuden kunnioittaminen ja vastuullinen myötätunto ovat näemmä humanismin suuria aikaansaannoksia. Myötätunto voi ollakin. On sitä muuallakin, jopa käytännössä. Äiti Teresan ansiot köyhien auttajana olivat kunnioitettavia. Hänen aatemaailmansa pohjautui lähimmäisen rakkauteen. Ohje löytyy Raamatusta.

Äiti Teresa oli humaani ihminen, vaan ei humanisti. Hän myös rukoili paljon ja Jumala vastasi. Miksiköhän antiikin jumalat eivät vastaa?

Aimo Ahti argumentoi komeasti, että itsetietoinen, itsekriittinen ja epäilevä järki ja humanismi ovat eurooppalaisuutta parhaimmillaan. Olen monen suomalaisen kanssa eri mieltä. Tulokset puhunevat puolestaan. Osallistun mieluusti Ahdin pyytämään keskusteluun maailman pahuudesta. Karanteeni antaa aikaa tutkailla niin hyvää kuin pahaa.

Olemme molemmat Kouvolan lyseon kasvatteja. Lähes legendaarisen rehtorimme Helvi Hongan lujuus ja auktoriteetti oli ankkuroitunut syvään kristilliseen vakaumukseen. Hänen patsaansa pystytettiin 2007 silloisen kaupunginjohtaja Aimo Ahdin aloitteesta kirjaston eteen. Patsas oli ainoa vappuna Kouvolassa lakitettu. Ylisuuri lakki kuvaa tuon hennon tahtonaisen suuruutta.

Patsaan jalustassa on teksti: ”Vain nöyrä voi olla voimakas. Vain voimakas voi olla lempeä.” Teksti sopinee niin humanistille kuin ihmisystävälliselle kristityllekin.

Hannu Hurri, Kouvola