Lukijalta: Kouvolan edunvalvonnassa vastuu on niin poliittisilla päättäjillä, virkamiehillä, yrityksillä, yhdistyksillä kuin asukkailla: "Miten kerromme ja puhumme kodistamme maailmalle, on ehkäpä se tärkein viesti mitä voimme antaa"

Tällä(kin) palstalla on ollut useampi kirjoitus edunvalvonnan tärkeydestä.

Kouvolan edunvalvonta tekee meistä jokainen. Miten kerromme ja puhumme kodistamme maailmalle, on ehkäpä se tärkein viesti mitä voimme antaa. Tuhansista toistoista koostuu kokonaisuus. Perusteltua on myös sanoa, että joillakin tahoilla on enemmän vastuuta edunvalvonnan kokonaisuudessa.

Virkamiehet saavat kohtuullisen korvauksen siitä, että he huolehtivat Kouvolan virallisen linjan viemisestä muun muassa julkishallinnon tietoon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lausuntojen antamista ministeriöissä valmisteilla oleviin asioihin.

Mikäli kaupungit eivät aktiivisesti lausu käsitteillä olevista asioista, jää niiden mielipide huomioitta. Lausuminen vie aikaa, mutta on erittäin tärkeä kertoa, miten eripuolella maata asiat hoituvat. Esimerkkinä tästä voisi ottaa lausuntopyynnön koskien sähköautojen latauspisteistä. On ilmeistä, että pitkien välimatkojen Suomessa lausunnot voivat erota huomattavasti, jos ne antaa etelän suurkaupunki, tai itäinen pienempi kaupunki.

Yrityksillä ja yhdistyksillä on myös hyvin keskeinen rooli edunvalvonnassa. Timanttisena esimerkkinä tästä voi ottaa Kymenlaakson Liikunta ry:n. Yhdistyksen toimijoilla on näkemystä ja tahtoa vaikuttaa laajasti, lausua ja tavata ihmisiä. Ennen kaikkea, nähdä isoja kokonaisuuksia ja koko yhteinen maakunta. Minulle on kotimaakunnan ulkopuolella tultu kehumaan, kuinka rautaisesti siellä edunvalvontaa tehdään.

Olen syvästi huolissani siitä, että emme käy keskustelua elinkeinopolitiikan tulevaisuudesta.

Kansanedustajien tärkein tehtävä on Suomen lakien säätäminen ja valtion budjetista päättäminen. He ovat myös oman alueensa viestinviejiä. Milloin kansanedustaja sitten onnistuu? Siinäkö vaiheessa, kun asiasta päätetään vai kun asia valmistuu? Näiden kahden aikajakson välillä voi pahimmillaan olla vuosikymmenien väli. Otetaan esimerkiksi suuret infrainvestoinnit. Kun moottoritie E18:n viimeinen pätkä Hamina–Vaalimaa avattiin vuonna 2018, oli sen rakentaminen kestänyt kaikkineen 62 vuotta – siis koko tieyhteys Turusta Vaalimaalle. Monta poliittista onnistumista oli matkan varrella varmasti koettu ja aivan yhtä varmasti monta suurta pettymystä, kun asiat eivät edenneet toivotulla nopeudella.

Ripeän toiminnan lähiesimerkin onnistumisesta voi ottaa, kun eräs kouvolalainen ministeri, paikkakunnan kansanedustajan kanssa huolehti, että liikenteenohjauskeskus säilyy Kouvolassa. Joskus poliittinen edunvalvontatyö on nopeaa, kun joukkue pelaa hyvin yhteen. Lähtökohtaisesti se on kuitenkin maratontyötä, jossa pikamatkailijat hyytyvät jo lähtötelineissä.

Kaikki onnistuminen vaatii jaettua tilannekuvaa ja jatkuvaa ennakointia. Mikä on Kouvolan edunvalvonnan suunta? Olen syvästi huolissani siitä, että emme käy keskustelua elinkeinopolitiikan tulevaisuudesta. Mitä tarkoittaa pienevät ikäluokat paitsi kuntataloudelle, myös yrityselämälle. Mikä on se meidän juttu, logistiikan lisäksi, joka erottaa meidät muista?

En usko leimakirveisiin, en ihmisten tai aatteiden lokerointiin. Enemmän saadaan kyllä koneesta irti, jos yhteinen näkemys kokonaisuudesta muodostuu. Huolestuttavaa on, että Kouvolan tahtotila on keskeisiltä toimijoilta nyt sumuverhon takana. Eilistä ei voi muuttaa. Nyt jos koskaan on tarpeen istua yhdessä alas ja pohtia, mitä me tahdomme olla huomenna.

Jenny Hasu, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja, keskusta