Lukijalta: Suurimmalle osalle tuttu ryhmä ja sen tuki tuovat parhaan oppimistuloksen

Ihminen on lajityypillisesti laumaeläin. Silti nykyisissä koulutusratkaisuissa menemme yhä enemmän yksilöllisiin ratkaisuihin ja urapolkuihin. Pitäisikö yhteisöllisyys ja ryhmät nostaa taas arvoonsa?

Lukio on ollut luokaton jo kauan. Kurssien muotoon rakennettu lukio ei samalla lailla luo luokkahenkeä ja synnytä yhteisöllisyyttä kuin ennen. Oppilaat eivät tunne samalla lailla toisiaan kuin kiinteissä luokissa.

Samaa luokattomuutta ja yksilöllisiä urapolkuja ajetaan myös ammattikoulutukseen. Yksilölliset ja joustavat opintopolut sopivat osalle opiskelijoista. Suurimmalle osalle tuttu ja turvallinen ryhmä ja sen tuoma sosiaalinen tuki tuo parhaan oppimistuloksen ja läpipääsyn ammattikoulutuksesta. Tutussa ryhmässä opitaan ja kehitytään parhaiten myös sosiaalisissa taidoissa.

Nykypäivän työelämä vaatii entistä enemmän kykyä ja taitoa toimia tehokkaasti yhteistoiminnallisuutta vaativissa ryhmätilanteissa. Insinööritöissäkin thomasedisonien aika on ohi. Tulokset syntyvät tiimeissä, jotka toimivat laajoissa yhteistyöverkostoissa.

Yksinäisyys on monien ongelmien taustalla. Sitä ei helposti tunnisteta, koska hoidetaan vain yksinäisyyden aiheuttamaa oiretta. Kukin asiantuntija katsoo oiretta omasta näkökulmastaan. Kokonaiskuvaa ei nähdä ja siksi juurisyyhyn eli yksinäisyyteen ei osata tarttua. Toisaalta ei ole moniakaan tahoja, jotka hoitaisivat yksinäisyyden ongelmaa.

Yksinäisyys on rankka sairaus. Objektiivisissa mittauksissa yksinäisyyden on todettu tuovan fyysisiä sairauksia. Nuorilla on perustarve kuulua ryhmään ja rakentaa sitä kautta minuuttaan. Tämä perustarve tulee ottaa huomioon myös poliittisessa päätöksenteossa.

Pekka Korpivaara, kansanedustajaehdokas (kok.), Kouvola