Lukijalta: Yhteistyössä on puutteita ay-liittojen välillä ja jopa sisällä, jos samasta asiasta tehdään erilaisia sopimusversioita

Mielipidepalstalla oli juttu, jonka mukaan kaikki työntekijät tarvitsevat ammattiliittoa. Kirjoitus oli aiheellinen ja paikkansa pitävä. Itsekin aikoinaan kohtuuisolla työpaikalla luottamusmiehenä toimineena törmäsi tilanteisiin, jossa ammattiliittoon kuulumista piti perustella.

Isoilla työpaikoilla liittoon kuuluminen on kuitenkin ikään kuin itsestäänselvyys. Ammattiosastoilla ja sen luottamusmiehillä on iso rooli työpaikkatason edunvalvonnassa. Onnistuakseen jäsenistön edunvalvonnassa ammattiosaston on kuunneltava herkällä korvalla työpaikoilta tulevia viestejä. Näihin viesteihin perustuvan käytännön toiminnan on oltava jämäkkää ja jäsenistön lähtökohdat huomioivaa. Näin toimien liittoon kuulumista ei kyseenalaisteta.

Teollisuusliitto on mielestäni muutenkin epäonnistunut alkutaipaleellaan.

Yksittäisiä loimaankassalaisia on kuitenkin niin isoilla kuin pienilläkin työpaikoilla. Näitä periaatteen ihmisiä ainakin ennen yhdisti se, että he olivat aktiivisia kyselijöitä aina silloin kun palkkaneuvottelut olivat käynnissä.

Isommilla työpaikoilla ymmärretään ehkä paremmin liittoon kuulumisen tärkeys. Työpaikkatason aktiivinen edunvalvontatyö on tärkeää, jotta jäsenistö kokee saavansa rahalle vastinetta kuulumalla liittoon.

Historiasta löytyy paljon hyviä asioita, joita ei tänä päivänä olisi ilman ammattiliittojen panosta ja jäsenistön uhrauksia. Nämä niin sanotut saavutetut edut ovat monille itsestäänselvyys. Tämän vuoksi ammattiliittojen olisi panostettava enemmän nykyisen edunvalvonnan kehittämiseen.

Tällä hetkellä varmasti monia hämmästyttää esimerkiksi miksi niin sanotut kiky-tunnit sovittiin määräaikaisiksi erillispaperilla vain teknologiateollisuuden sopimuksiin. Muilla ne on kirjattuna työehtosopimuksiin. Jos olisi tehty niin kuin teknologiateollisuudessa, sopimusneuvottelut olisivat ehkä pidemmällä ja lakonuhilta vältytty. Jonkinlaista yhteistyön puutetta näkisin liittojen välillä ja jopa liittojen sisällä, jos samasta asiasta tehdään eri sopimusaloille erilaiset sopimusversiot.

Näin eläkeläisen näkökulmasta nykyinen sopimusjärjestelmä on sekava. Liittojen sisällä on eri tavoin sovittuja asioita, kuten nämä kiky-tunnit.

Teollisuusliitto on mielestäni muutenkin epäonnistunut alkutaipaleellaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sillä on jo lähtökohtaisesti liian paljon toisistaan poikkeavia sopimusaloja siipiensä alla. Teollisuusliiton synnyttämistä perusteltiin aikoinaan leveimmillä hartioilla vähän niin kuin Kouvolan kuntaliitosta kymmenen vuotta sitten. Lopputulema ei ainakaan vielä ole kovin hyvä.

Täytyy nyt tässä kuitenkin toivoa, että sopimukset syntyvät, ja syntyväthän ne ennemmin tai myöhemmin. Sympatiani ovat tällä hetkellä kuitenkin naisvaltaisten hoitoalojen ihmisten tulevissa väännöissä.

Heidän aloillaan palkat ovat jääneet jälkeen jo vuosia. Isommat korotukset kuin muilla aloilla ovat näin ollen perusteltuja samoin kuin nämä talkootuntien poistot.

Kari Koistinen, Valkeala