Lukijalta: Elämän ei soisi päättyvän tuskaisena sekavassa tilassa sairaalapäivystyksessä

Kuolema on ainutkertainen ja lopullinen kokemus, jossa toisesta ainutkertaisesta kokemuksesta –syntymästä – alkunsa saanut elämä tulee päätökseensä. Sen soisi olevan kivuton ja seesteinen, turvallinen ja mielihyvän täyteinen kokemus.

Joskus kuolema tulee yllättäen, useimmiten kuitenkin niin, että ihminen tietää siitä hyvissä ajoin. Kuolemaan valmistautuminen alkaa yleensä varhain, fyysisten- ja mielentoimintojen alkaessa rappeutua.

Onnistuneeseen kuoleman kokemukseen, kuolemanlaatuun, voi myös itse vaikuttaa. Esimerkiksi tekemällä hoitotahdon ja kertomalla omaisille missä ja miten toivoisi kuolevansa. Hoitotahdossa voi ilmaista monenlaisia kuolemanlaatuun vaikuttavia asioita, kuten elämää keinotekoisesti ylläpitävän hoidon rajoittamisen, siinä tapauksessa ettei sillä ole ennusteellista tai elämänlaadullista arvoa. Hyvään kuolemanlaatuun ei kuulu viime vaiheen noidankehä kodin, päivystyksen, vuodeosaston ja kodin välillä. Elämän ei soisi päättyvän tuskaisena sekavassa tilassa sairaalapäivystyksessä.

Vanhustenhuollon ammattilaisten rooli on suuressa asemassa ja erityisesti meidän tulisi tässä asiassa kohentaa asennettamme ja osaamistamme.

Hyvä ohjenuora niin ammattilaiselle kuin omaisellekin on ajatella, kuinka itse toivoisin kuolevani.

Vesa Savander, LT, geriatrian erikoislääkäri, Kaipiainen

Luetuimmat