Lukijalta: Puolueen vaihtaminen kesken kauden pitäisi kieltää – "En ymmärrä pettäviä ehdokkaita"

Politiikkaa on tullut seurattua ja oltua mukanakin, vähän aktiisemmin joskus 1990-luvulla. Yksi asia on jo vuosia hieman ihmetyttänyt. Olen olettanut, että jos on liittynyt johonkin puolueeseen, niin se on jollain tavalla oltava sydämen asia. Mutta periaate on myynnissä, jos hinta on riittävän hyvä.

Monen ihmisen puolueuskollisuutta seurattuani ihmettelen edelleen, että mikä on tärkeintä asioiden hoidossa? Onko se oman edun tavoittelua vai niiden asioiden hoitoa, joihin on saanut valtuutuksen?

Suurimmassa osassa Euroopan isoista maista on tavallaan kaksipuoluejärjestelmä – toki demokraattisissa maissa, joihin Suomikin kuuluu, on tietenkin myös useita pienpuolueita. Kuitenkin isoissa valtioissa, kuten Britanniassa, USA:ssa, Venäjällä ja Saksassa, on korkeintaan kaksi puoluetta, jotka määräävät kaapin paikan. Muutamilla pienpuolueilla ei ole juuri sanan sijaa. Toki jotkut pienet puolueet saattavat muuttaa tasapainoa lopullisessa tuloksessa.

Meillä Suomessa on monia puolueita, ja niitä välillä syntyy kun sieniä sateella, varsinkin silloin kun tiettyjen ihmisten intressit sitä vaativat. Tämä on varmaan demokratian kannalta hyvä, mutta onko äänestäjän kannalta hyvä, että puolueita on paljon tarjolla? Ainakaan kesken vaalikauden puolueita ei saisi perustaa.

Kun äänestäjä luottaa vaaleissa henkilöön, niin käsittääkseni äänestäjä myös luottaa siihen ryhmittymään, jota ehdokas edustaa. Jos ehdokas sitten jossain vaiheessa vaalikautta lennosta vaihtaa puoluetta, niin vaaleilla valittu henkilö pettää sen kansanosan luottamuksen, ja varsinkin omien äänestäjiensä luottamuksen, jota on edustanut vaaleissa.

Olen olettanut, että jos on liittynyt johonkin puolueeseen, niin se on jollain tavalla oltava sydämen asia.

Tämä kaikki on tullut mieleeni muun muassa perussuomalaisten touhuista. Puolue hajosi, ja miestä ja naista lähti – niin kunnallisella tasolla kuin valtakunnankin tasolla. Lähtijät perustivat hätävarapuolue siniset. Ja ilmeisesti vain sen takia, että ei ollut minkäänlaista periaatetta sen edellä mainitsemani vallanhimon vuoksi.

Tämä toiminta antaa sellaisen kuvan henkilöstä, että oma etu menee ohi valtuuttajien edun (äänestäjät). Tällaiset henkilöt voisivatkin jättää asioiden hoidon sellaisille ehdokkaille ja puolueille, joihin voisi luottaa koko vaalikauden.

En ymmärrä puoluettaan pettäviä ehdokkaita, jotka lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista vaaleissa. Lopuksi nauttivat läpi mennessään isoista kokouspalkkioista ja parhaimmillaan paremmistakin posteista, kuten politiikassa asia ilmaistaan.

Ovatko tällaiset henkilöt luottamuksen arvoisia? Minun mielestäni eivät ole. Tuo vaihtaminen kesken kauden pitäisi siis puolueissa säännöillä kieltää. Tai sitten pitää luovuttaa paikkansa seuraavalle, johon äänestäjät voivat luottaa.

Ilkka Sarpola, Kuusankoski

Luetuimmat