Lukijalta: Uskomushoito-termi on harhaanjohtava—Se virittää vastakkainasettelua lääkäreiden ja potilaiden välille

Kouvolan Sanomissa 1.9. julkaistussa professori Juhani Knuutin haastattelussa nostetaan esiin niin sanotut uskomushoidot ja niiden haitat. Termi ”uskomushoito” on harhaanjohtava eikä sitä käytetä kansainvälisessä ja suomalaisessa lääke- ja terveystieteellisessä tutkimuksessa. Se virittää vastakkainasettelua lääkäreiden ja potilaiden välille.

Kansainvälisesti käytetään termiä ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot” menetelmistä, joita ei ole tarjolla terveydenhuoltojärjestelmässä. Ne jaetaan kolmeen pääryhmään: luontaistuotteet, kehomielihoidot ja muut, kuten perinnehoidot. Maailman terveysjärjestö suosittelee sisällyttämään niitä viralliseen terveydenhuoltoon.

Täydentäviä hoitoja käytetään lääketieteellisten hoitojen lisänä ja täydennyksenä tai terveyden edistämiseksi.

Täydentäviä hoitoja käytetään lääketieteellisten hoitojen lisänä ja täydennyksenä tai terveyden edistämiseksi. Tieteellistä näyttöä on monien keinojen, kuten akupunktion, joogan, kiropraktiikan ja tietoisen läsnäolon (mindfulness) hyödyistä kipujen ja kärsimysten helpottamisessa. Varsinkin pitkäaikais- ja monisairaiden ihmisten vaivat voivat näiden avulla lievittyä.

Ruotsin hallitus teetti laajan selvityksen ja antoi keväällä 2019 ehdotuksen näiden hoitomuotojen sääntelyksi, jotta vahvistetaan kansalaisten valinnanvapautta käyttää turvallisia täydentäviä hoitoja. Monissa maissa näitä korvataan lakisääteisestä sairausvakuutuksesta. Norjassa yli puolet sairaaloista antaa niitä asiakkailleen muun hoidon tueksi.

Kansalaisten on saatava luotettavaa tietoa terveydenhuollon ulkopuolella nykyisin tarjottavien hoitojen tutkituista hyödyistä ja haitoista. Suomalaisista noin kolmannes raportoi käyttävänsä tällaisia hoitoja ja suurin osa heistä ilmoittaa saavansa niistä apua vaivoihinsa.

Antti Rinteen hallitus aikoo selvittää ”vaihtoehto- ja uskomushoitojen sääntelyn tarpeen”. Tätä varten ehdotamme, että käsitteet selkiytetään, jotta tiedetään mistä puhutaan, ja selvitetään Ruotsin tapaan nykytilanne: minkälaisia täydentäviä hoitoja suomalaiset käyttävät ja miksi, millaisia ovat niiden biolääketieteelliset ja arkielämässä koetut hyödyt ja haitat eri käyttäjäryhmissä. On myös pohdittava mitä täydentäviä hoitoja voidaan sisällyttää julkiseen terveydenhuoltoon niiden terveyshyötyjen ja mahdollisten säästöjen perusteella.

Lääkkeettömien, täydentävien hoitojen puolesta on vastikään tehty kansalaisaloite.

Anneli Milén, emeritaprofessori Global Health, Helsinki

Pauliina Aarva, dosentti, terveyden edistäminen, Tampere

Luetuimmat

Uusimmat uutiset