Lukijalta: Pitkäjänteisyyttä ei enää treenata koulussa

Hyvä Sari Hyytiäisen huoli (KS 19.1.) oppilaiden äidinkielen taidon heikkenemisestä on ymmärrettävää, mutta tuntien lisääminen jakamalla oppiaine kahdeksi ei ole se taikakeino. Samalla tavoin voisin perustella matematiikan taitojen heikkenemistä ja ehdottaa, että jaetaan algebra ja geometria omiksi oppiaineiksi ja lisätään tunteja. Matematiikassahan tämä toteutetaan opetussuunnitelmassa määrittelemällä kummallekin osa-alueelle opetettavat kokonaisuudet ja ajankäyttö. Eikö tämä ole mahdollista myös äidinkielenkin kohdalla?

Tekstiilityön opettajan näkökulmasta olisi tosi mielenkiintoista ja peräti nurinkurista, jos äidinkieli jaetaan kahteen osaan, kun uudessa opissa häivytettiin kokonaan tekstiili- ja tekninen työ ja nimettiin yhdeksi samansisältöiseksi oppineeksi nimeltä käsityö ja samalla puolitettiin oppilailta tuntimäärät. Tällä tavoin varmistettiin oppilaiden motoristen taitojen heikentyminen kouluopetuksen puolesta ja aineen sisällä vielä painotetaan mediaoppimista, joka ei tuo mitään lisäarvoa kädentaitoihin.

Kohta meillä on iso määrä aikuisia, jotka eivät osaa enää ottaa isoja saksia oikein käteensä ja leikata suoraan.

Jossakin välissä, kun käsityötuntien määriä vähennettiin, perusteltiin tätä sillä, että sitä voi harrastaa kansalaisopistossa, kotona ja muutenkin. Mutta nykyään, kun ei sitä tietoja ja taitoja enää löydy kotoa, kansalaisopistojenkin tarjonta supistuu, niin kohta meillä on iso määrä aikuisia, jotka eivät osaa enää ottaa isoja saksia oikein käteensä ja leikata suoraan. Lukutunnit koulussa varmasti ovat hyödyllisiä ja toivottavia, mutta eikö enää voi vaatia oppilaita lukemaan myös kotona, onhan muissakin lukuaineissa kotiläksyjä ja tehtäviä, jotka vaativat pitkäjänteisyyttä. Paitsi tässä kohdin tuleekin ongelma eteen, kun sitä pitkäjänteisyyttä ei enää treenata. Esimerkiksi käsityötunneilla ei voida tehdä isoja töitä, koska tuntien vähäisyys ja ryhmäkokojen kasvu vievät pohjan pois. Oppilas ei harjaannu siihen, että työn tekeminen voi kestää enemmän kuin yhden oppitunnin tai kirjan lukeminen kannesta kanteen.

Opetussuunnitelmien laatijat menevät korkealta ja kovaa miettiessään uusia idealistisia suuntia, mutta unohtavat samalla, että edelleenkin syntyvä lapsi on taito- ja tietotasoltaan aivan samanlainen kuin ennenkin; kaikki taidot on opeteltava ja harjoiteltava monipuolisin tavoin. Pelkkä kännykän tai padin näppäily ei kehitä motoriikkaa, koordinaatiota, tasapainoa, ympärillä olevan maailman hahmottamista. Tähän työhön tarvitaan myös koulua, mutta ennen kaikkea kotien ja vanhempien tukea, koska he ovat vastuussa näistä ensimmäisistä kriittisistä vuosista. Jos koulutiensä aloittavan lapsen maailmakuva käsittää pelkästään puhelimen, TV:n, tietokoneen ja näillä laitteilla näpertelyn, niin koulun vastuu on mahdoton.

Mirja-Liisa Koskinen, tekstiilityön lehtori ja matematiikan opettaja, Kouvola

Kommentoidut