Pääkirjoitus: Lastensuojelu vai kansallinen turvallisuus

Keskustelu lasten ja heidän äitiensä palauttamisesta al-Holin sotavankileiriltä Syyriasta on kuumentunut kuluneella viikolla.

Suomen perustuslaki ja kansainväliset sopimukset, kuten lasten oikeuksien sopimus, velvoittavat Suomea kotiuttamaan al-Holista suomalaislapset. Vankileiriä vartioiva Rojavan hallinto on kieltäytynyt erottamasta lapsia äideistään. Suomelle tilanne on hankala: vapaaehtoisesti alueelle lähteneillä suomalaisnaisilla on vahvoja kytkentöjä terroristijärjestöihin. Suojelupoliisin mukaan naisten kotiuttaminen olisi turvallisuusriski. Toisaalta leirin tilanne on epävakaa ja suomalaisnaiset saattaisivat päätyä Suomeen joka tapauksessa.

Valtaosa leirin lapsista on alle 12-vuotiaita. Pienellä lapsella on mahdollisuudet selvitä sotatraumoista ja päästä kiinni tasapainoiseen elämään. Riskit kasvavat, mitä vanhemmasta lapsesta on kyse.

Lapsen ja äidin yhteys ei ole pyhä. Jos lapsi on vanhempansa tietoisten tekojen ja valintojen takia kokenut traumoja, lasta voi lain nojalla joutua suojelemaan omalta vanhemmaltaan. Lastensuojelulain näkökulmasta pienten lasten kotiuttaminen vastoin oman vanhemman tahtoa voi olla vaihtoehto, jos vanhempi on syyllistynyt vakaviin rikoksiin. Hankaluus on siinä, että keskusrikospoliisi voisi aloittaa tutkinnat vasta, kun kyseiset henkilöt saapuisivat maahan. Huostaanotto eli ero omasta vanhemmasta voisi olla edessä viimeistään Suomessa.

Kotiuttaminen vaatisi erittäin laaja-alaista viranomaisyhteistyötä ja on ymmärrettävää, että yhteistyön edellytyksiä on selvitetty. Tiedottaminen valmisteluista ei ole onnistunut. Kotiuttamiskysymys jakaa niin voimakkaasti kansaa, että se tulisi nyt käsitellä valtioneuvoston yleisistunnossa ja tehdä selkeä poliittinen päätös. Tuoreella hallituksella on ensimmäinen kovan päätöksenteon hetki.