Mauno Koiviston perintö patistaa fundeeraamaan

Perjantai-iltana menehtynyt presidentti Mauno Koivisto oli valtiomies ja suurmies. Koivisto taisteli rintamalla, koulutti itsensä tohtoriksi ja päätti mittavan yhteiskunnallisen uransa tasavallan presidenttinä vuonna 1994.

Koiviston presidenttikaudet osuivat historialliseen kohtaan. Suomi kääntyi katsomaan idän sijasta länteen. Muutos oli rohkea mutta myös näkemyksellinen. Käännöstä vauhditti Neuvostoliiton romahtaminen, mutta silti Koiviston johtama suunnanmuutos onnistui hämmästyttävän eheästi.

Koiviston luoneenomaisin piirre oli mietiskely, jota hän itse kutsui fundeeraamiseksi. Koivisto ei tehnyt tärkeitä päätöksiä hätiköiden. Hän pureskeli asioita, kävi keskusteluja ja muodosti sitten mielipiteensä. Historia kertoo, että fundeeraaminen poiki viisaita ratkaisuja, joiden hedelmistä suomalaiset voivat nauttia tänään.

Koiviston poismenon hetkellä hänen perintöään pitää pysähtyä miettimään. Fundeeraaminen olisi arvossaan myös tänään, kun ympäröivä maailma muuttuu vähintään yhtä vauhdikkaasti kuin Koiviston valtakaudella.

Toinen Koiviston oppi on se, että poliitikkojen on kyettävä tekemään koviakin päätöksiä, jotka voivat lyhyellä aikavälillä heikentää kansansuosiota. Populismi on politiikassa huono kompassi, sillä se ei tunnista kokonaisuuksia. Koivisto ei etsinyt pikavoittoja itselleen tai puolueelleen. Siksi hänestä kirjoitetaan ja puhutaan tänään arvostaen ja kunnioittaen.

Pekka Lakka pekka.lakka@kaakonviestinta.fi

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.