Pääkirjoitus: Maailman muuttuminen muutti myös suhtautumista kilometripohjaiseen verotukseen ja autojen seurantaan

Kun Jorma Ollilan työryhmä vuonna 2013 esitti kilometripohjaista tiemaksua ja siihen liittyvää satelliittiseurantaa, ajatus tyrmättiin täysin. Mallia pidettiin huonosti sopivana harvaan asuttuun ja pitkien etäisyyksien maahan, ja myös yksityisyyden suojasta oltiin huolissaan.

Kuudessa vuodessa mieli on ehtinyt muuttua. Autoalan kahden etujärjestön teettämän kyselyn mukaan 48 prosenttia suomalaisista hyväksyisi nyt autonsa ajokilometrien ja liikkumisen seurannan verotusta ja vakuutusta varten. Vastaavasti 37 prosenttia vastaajista ei antaisi lupaa.

Ei ole kovin yllättävää, että suopeimmin asiaan suhtautuvat vähiten ajavat ja kriittisimmin paljon ajavat. Ollilan työryhmässä arvioitiin, että jos vero olisi 3,3 senttiä kilometriltä ja ajokilometrejä vuodessa 17 000, niin autoilijan kustannukset säilyisivät ennallaan.

Autoilijoiden asennemuutoksen voi arvioida johtuvan paristakin seikasta. Yleinen suhtautuminen seurantaan ja paikannukseen on muuttunut mobiililaitteisiin sisältyvien palvelujen takia paljon myönteisemmäksi. Kilometriseuranta olisi vain yksi lisää monien muiden päälle.

Toinen syy liittyy paineisiin muuttaa autokantaa ympäristöystävällisempään suuntaan. Jos verotuksen painopiste siirretään auton hankinnasta kulutukseen, niin sähkö- tai hybridiautojen ostaminen tulee mahdolliseksi ja houkuttelevammaksi yhä useammalle. Tästä näkökulmasta veromuutos on hyvinkin perusteltu, jos se ei muuten aiheuta asuinpaikasta tai auton käyttötarpeesta johtuvaa eriarvoisuutta. Seurannan perusteella tosin voidaan ottaa myös paremmin huomioon auton päästöt sekä se, missä ja milloin ajetaan.

Markku Kumpunen

markku.kumpunen@kaakonviestinta.fi

Luetuimmat