Pääkirjoitus: Kouvolan talousvuoden kääntyminen plussalle sisältää vaarallisen ajatusansan – Taloutta ei voi rakentaa satunnaisten erien varaan

Petri Karjalainen

Kouvolan Sanomien vastaava päätoimittaja Petri Karjalainen.
Kouvolan Sanomien vastaava päätoimittaja Petri Karjalainen.

Kouvolan talousvuosi on ollut vauhdikas. Vuoteen lähdettiin muun muassa lomautuksia sisältävillä säästösuunnitelmilla ja niskassa vuoden 2019 rajusti miinusmerkkinen tulos. Budjetti laadittiin kuitenkin ylijäämäiseksi.

Kevään aikana koronapandemian levitessä kaupungin talousnäkymät heikkenivät nopeasti. Verotulojen ennakoitiin vähenevän ja tuloksen painuvan myös tänä vuonna miinukselle.

Näin olisi käynytkin ilman valtion apua. Tällä viikolla kaupunginhallituksessa käsitellyn tilinpäätösennusteen mukaan Kouvola on pääsemässä tänä vuonna noin 18 miljoonaa euroa plussalle. Tämä on lähes täysin valtion koronatukien ansiota: valtionosuuksia on lisätty ja yhteisöveroja jaetaan kunnille tavallista enemmän. Lisätukea tulee Kouvolalle liki 26 miljoonaa.

Koronatuet ovat toki enemmän kuin ansaittuja. Koronapandemia on koetellut Kouvolaa ja kaikkia muita suomalaisia kuntia sen verran kovasti, että valtion apuuntulo on todella tarpeellista. Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä on väliaikainen tuki.

Kouvola on viime vuosina sinnitellyt useasti satunnaisten tulojen turvin päänsä pinnalle. Vuoden 2018 lopussa kaupungin kirjanpidon pelasti se, että Kouvola purki liki 34 miljoonan euron arvoisen pääomarahastonsa. Rahastoon oli sijoitettu myyntituottoja, joita kaupunki oli saanut vuonna 2009 omien energiayhtiöiden omistusjärjestelyissä.

Aiempina vuosina pelastusrenkaina ovat toimineet Kouvolan Veden yhtiöittäminen sekä vuonna 2014 palaneen Kouvolan yhteiskoulun vakuutuskorvaukset.

Kaikkia näitä tuloja yhdistää kertaluonteisuus. Niiden avulla on tilinpäätöksessä vältetty alijäämiä, mutta Kouvolan talouden rakenteellisia ongelmia ne eivät ole ratkaisseet.

Pikemminkin päinvastoin: satunnaiset tulot sisältävät ajatuksellisen ansan. On helppo ajatella, että kaikki on kunnossa, jos tulos on ylijäämäinen. Tällöin ikäviä, mutta kokonaistalouden kannalta pakollisia ratkaisuja voi olla houkutus lykätä.