Pääkirjoitus: Tietomurto ja kiristämiset ovat vastenmielisiä rikoksia

Mitä enemmän psykoterapiakeskus Vastaamoon tehdystä tietomurrosta tiedetään, sitä rajummin puistattaa. Tietomurto ja sitä seuranneet kiristysyritykset ovat poikkeuksellinen tapaus suomalaisessa rikoshistoriassa. Tuskin koskaan aiemmin rikos on kohdentunut näin suureen määrään apua tarvitsevia ihmisiä.

Kiristyksen uhreiksi joutuneet tuhannet Vastaamon asiakkaat ovat tehneet rikosilmoituksen, kuten poliisi on ohjeistanutkin. Tutkinnasta tulee pitkä ja raskas.

Vielä ei tiedetä, ovatko tietomurron tekijät ja kiristäjät samoja henkilöitä. Kuitenkin teko vaikuttaa raukkamaisuudessaan myös tarkasti harkitulta. Se on isku yksittäisten ihmisten herkimpiin ja haavoittuvimpiin kohtiin. Tietojen herkkyyden vuoksi rikolliset lienevät laskelmoineet, että uhrit taipuvat kiristykseen.

Sosiaalisessa mediassa leviää haasteita, joissa osoitetaan tukea rikoksen uhreille ja sanoudutaan irti kaikesta salaisen tiedon lukemisesta ja levittämisestä. Härski rikos on synnyttänyt laajaa yhteisöllisyyttä.

Toisaalta somessa on myös limboiltu. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, lainsäätäjä siis itsekin, Ville Tavio ihmetteli, miksi terapiasta tehdään yksityiskohtaisia kirjauksia, koska pappi tai lakimieskään eivät tee asiakkaistaan muistiinpanoja. Kun pitäisi puolustaa uhreja, joihin myös Vastaamo kuuluu, kansanedustaja alkaa kivittää.

Kriisi on paljastanut karusti, ettei suomalainen tukiverkosto ole ollut lainkaan valmis näin massiivisen rikoksen jälkihoitoon. Tässä parantamista on syytä pohtia. Miten pystytään nopeasti tukemaan järkyttyneitä ihmisiä, joiden yksityiskohtaiset terveystiedot saattavat levähtää verkkoon?

Myös median rooli on tärkeä. Vastuullinen media kertoo rikoksesta ja sen tutkinnassa tapahtuvista käänteistä. Sen sijaan kaikista yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien potilastietojen julkaisemisesta pitää pidättäytyä.

Luetuimmat