Pääkirjoitus: Vaelluskalojen kurjuus helpottuu

1900-luvulla suomalaiset vaelluskalat menetettiin lähes kokonaan, kun jokia muokattiin vesivoiman ja puunuiton vuoksi.

Kalat, jotka jokivesien rakentamisen myötä menetettiin, yritettiin korvata istutuksin. 2000-luvulle tultaessa huomattiin, että istutustoimet eivät riitä vaelluskalojen turvaamiseksi.

Nyt tavoitteena on elvyttää vaelluskalojen luontainen elämänkierto: kala kasvaa joessa, laskeutuu sen jälkeen mereen tai järveen syönnökselle ja palaa takaisin jokeen kutemaan.

Tämä ajatus on kirjattu myös nykyiseen hallitusohjelmaan.

Hallitusohjelman henkeä viedään eteenpäin Nousu-ohjelmalla, johon on tänä vuonna varattu 9 miljoonaa euroa. Odotettavissa on, että rahaa on jaossa myös vuosina 2021 ja 2022. Maa- ja metsätalousministeriön hankkeen perusajatus on, että alueelliset toimijat ovat itse aktiivisessa roolissa.

Maakuntaliittojen, kuntien, kalastuskuntien, kalastusjärjestöjen ja maakuntaliittojen on syytä olla hereillä. Valtio voi rahoittaa valitsemistaan Nousu-hankkeista jopa puolet.

Nousu-hanke paljastaa selkeästi, mihin hallitus pyrkii. Patojen yhteyteen tulee lisää kalateitä, joista vaelluskala pääsee ylös. Myös syönnösalueelle laskeutumista helpotetaan.

Perattuja jokiosuuksia ennallistamalla saadaan lisää lisääntymis- ja poikastuotantoalueita.

Tätä työtä Suomessa on tehty jo jonkin aikaa. Siihen on totuttu.

Luvassa on myös rajumpia toimia. Hiitolanjoen kolmen voimalapadon purkaminen Etelä-Karjalassa on vaelluskalojen elvytyshistoriassa käännekohta. Patoja puretaan jatkossa varmasti lisää.

Suomessa on kymmenittäin pienvoimaloita, joilla ei ole minkäänlaisia kalatalousvelvoitteita. Tilanne muuttuu, kun valmisteilla oleva vesilain uudistus saa lainvoiman.

Kalatalousvelvoitteista voi tulla pienille voimaloille niin iso kustannuserä, että on viisaampaa purkaa pato ja päästää vaelluskalat yläjuoksuun.

Matti Tieaho

matti.tieaho@kouvolansanomat.fi