Pääkirjoitus: Kiitos, mutta ei riitä – Yt-kurimuksen jo läpikäyneet kunnat liittyivät tyytymättömien rahansaajien joukkoon

Palataan asiaan. Näin voi kiteyttää kuntien vastaanoton hallituksen lisäbudjetille, jonka 5,5 miljardin euron kokonaispotista osoitetaan 1,4 miljardia kuntien tukemiseen. Raha toivotetaan tervetulleeksi, mutta sen ei uskota riittävän. Kunnat itse laskevat koronakriisin aiheuttavan tälle vuodelle jopa kahden miljardin euron loven. Siksi tähtäin asetetaan lisärahan toivossa jo syksyn budjettiriiheen.

Elokuussa kunnilla riittääkin lobattavaa. Oppositio riepottelee hallitusohjelmaan kirjattuja lisävelvoitteita, oppivelvollisuuden pidentäminen etunenässä, eivätkä hallituksenkaan rivit enää suorassa ole. Kunnat vaativat valtiolta uusien tehtävien täysimittaista kompensoimista, mutta eivät taida itsekään uskoa siihen. Onkin arvioitava tarkasti, mihin kunnilla tulevina vuosina on lopulta varaa.

Kuntaliiton arvio maan bruttokansantuotteen supistumisesta tälle vuodelle on seitsemän prosenttia, ja kovempiakin ennusteita on. Menneen vuoden yt-uutiset kunnantaloilta kertovat jo valmiiksi tiukoista ajoista, mutta myös siitä, että hihoja on kääritty. Niissä kunnissa, joissa menoja on valmiiksi sopeutettu, otetaan koronan kaltainen katastrofi tukevammin vastaan.

Karsinnat ovat vaatineet poliitikoilta kipeitä kompromisseja. Millainen tilanne olisikaan, jos niihin olisi ylletty myös valtakunnan tasolla muun muassa maakunta- ja soteuudistuksessa?

Koronan vaikutuksia voitelevat tukipaketit kohdistuvat sinänsä reilusti sinne, missä ongelmat ovat suurimmat. Samalla tehdään poikkeuksellista jakoa, kun yhteisestä kassasta autetaan eniten suuria kaupunkeja. Maakuntien poliitikoilla onkin tärkeä edunvalvonnan paikka. Poikkeuskevät jättää alueiden elinkeinoelämään pitkät jäljet. Jos tukipolitiikka ei pönkitä vajetta, eriarvoistuu koko maan kattava hyvinvointiyhteiskunta ja vauhdilla.

mari.pajari@kaakonviestinta.fi